Reppu ja ReissuNainen: 6. matkapäivä: Zörbig

Yö hotellissa sujui rauhallisesti ja koska internet-yhteys huoneessa ei toiminut, pääsimme ajoissa nukkumaankin! Olin tästä ihan tyytyväinen, sillä olimme varanneet eläinlääkärin tälle päivälle klo 12 Ammersbekistä, joten herätys oli viideltä. Ennen lähtöä ennätimme juoda pikaiset aamukahvit, kiitos ystävällisen virkailijan, joka lainasi keittimen meille huoneeseemme.

Sää suosi matkalaisia.

Oikein kesäinen maisema.

Sää oli upea, vaikka viileä. Alkumatkan ajelimme taasen pikkuteitä, kunnes liityimme moottoriteiden loputtomaan jatkumoon. Melko sopivasti ajovuoron vaihdon aikaan löysimme kivan taukopaikan, jossa koiratkin pääsivät jaloittelemaan ja saimme lisää kahvia koneistoon.

Saavuimme Ammersbekiin jo klo 11, kysyimme tilannetta eläinlääkäriltä ja saimme vahvistuksen, että aikataulu pitää, joten häippäsimme koirien kanssa kävelylle. Kiertelimme kylän raitilla ja ihastelimme taloja hienoine puutarhoineen. Meille kävi tuuri, sillä lääkäri oli erittäin ystävällinen ja ripeä. Pääsimme ennen puolta päivää vastaanotolle ja homma sujui nopeasti. Päätimme syödä lounasta ennen matkan jatkumista majapaikkaamme.

Luonnonsuojelualueen reunalla oli kartta ympäristöstä.

Harmitti, kun ei ollut aikaa kiertää
koko polkua.

Saavuimme kylään.

Montoir-de-Bretagnen ystävyyskaupunki.

Hienoja puutarhoja tässä kylässä.

Mikä puu, kun on tummat lehdet?

Alppiruusuja löytyi monesta pihasta.

Soma talo.

Kaunis piha.

Paljon taloja, jotka punatiilestä tehty.

Iso ja pikku puu.

Likat huolettomina reissulaisina.

Hyvä on, poseerataan sitten.

Olimme tulleet ohi pienen taajaman, jossa näimme ravintolan tien varressa. Se oli harmiksemme suljettu ja kysyessäni vihjettä ohikulkijalta, hän suositteli aivan vieressä sijaitsevaa juuri avattua kroatialaista ravintolaa. Suhtauduin suositukseen epäilyksellä, sillä ravintolan kyltissä luki keilahallin ravintola, enkä halunnut päätyä syömään nuggetteja ranskalaisilla tai jotain muuta yhtä terveellistä.
Reijo käytti veto-oikeuttaan ja sanoi, että menemme kokeilemaan ja sillä sipuli. Hyvä, että sanoi. Ruoka oli herkullista, edullista ja korkealaatuista! Sisätilat olivat upeasti sisustetut, terassilla oli suuret aurinkovarjot ja mukavat tuolit ja pöydät. tarjoilija oli asiallinen ja ammattitaitoinen, kerrassaan hieno kokemus! Aluksi meitä oli kaksi, jotka yritimme puhua saksaa, minä ja tarjoilija, kunnes molempien helpotukseksi vaihdoimme puhekielen englantiin :).

Terassilla ruokaa odotellaan.

Juuri avattu ravintola.

Lähdettyämme ravintolasta meillä oli vain puolen tunnin ajomatka majapaikkaamme. Emäntä odottelikin meitä pihalla ja oli valmiina esittelemään hulppeat tilat. Molemmilta meiltä pääsi ihastuksen henkäys, kun näimme asunnon! Kylläpä meidän kelpasi täällä odotella laivamatkan alkua. Talo sijaitsi pienessä kylässä omakotitaloalueella, lähimpään kauppaan olisi 4 km. Meitä se ei haitannut lainkaan, sillä talon sijainti oli koirien kanssa matkaaville erittäin ideaali!

Talossa asumuksia kolmessa kerroksessa. Meidän asunnon ikkunat
näkyvät tänne päin alimmassa asuinkerroksessa.

Tilaa oli reilusti meille kaikille. Lissu ei oikein osaa päättää,
olisiko sisällä vai ulkona.

Oranssissa sängyssä sai hyvin rauhaisat unet.

Toista makuuhuonetta ei tarvittu.

Ympäristöstä löytyi ihania lenkkipolkuja, joista vain yhtä ennätimme käydä kokeilemassa, sillä ilta saapui hyvinkin pian ja väsymys sen kylkiäisenä. Aikainen aamuherätys teki tehtävänsä. Huomenna olisi koko päivä aikaa puuhailla tavaroiden uudelleen pakkailun parissa ja läheiseen Reinfeldin kaupunkiin tutustumisessa. Koko poppoo kävi tyytyväisenä nukkumaan!