7. matkapäivä: Westerau - Travemünde, 42 km

Oli ihanaa nukkua aamulla pitkään. Olimme sopineet eilen, että lähtisimme heti aamusta tutustumaan lähimpään kylään Reinfeldiin ja söisimme lounaan siellä. Käytin koirat ensin pikkulenkillä ja join kahvia Reijon heräämistä odotellessa. Söimme nopean aamupalan ja ajoimme autolla 10 minuuttia, aurinko oli jo korkealla ja takaosassa autoa oli taas hellelukemat, onneksi matka ei ollut pitkä!

Kylänraittia Reinfeldissä.

Raatihuone...

ja tien toisella puolen kirkko.

Vuokraemäntämme oli opastanut hienon ulkoireitin kylän keskustassa, joten suuntasimme aluksi sinne. Järven ympäri kiertävä reitti oli pituudeltaan 3,6 km, jonka lisäksi kävelimme etsimässä ruokapaikkaa ja tutustumassa kaupungin keskustaan. Kyselimme paikallisilta suositusta, jos vaikka viimeisenä päivänä ennen lähtöä saisimme maistaa oikein saksalaista ruokaa, mutta ei! Kiinalaista, italialaista, jugoslavialaista ja kreikkalaista keittiötä oli tarjolla tässä pikku kaupungissa. Kun valikoima oli tämä, kallistuimme kreikkalaiseen, jonka terassilta oli upeat näkymät lammelle. Ruoka oli herkullista ja annokset hervottoman kokoisia.

Sopiva lenkin pituus ja kerrassaan ihana reitti.

Kyllä täällä kelpasi tepastella.

Kalojakin järvessä oli...

Aika pitkulainen järvi.

Lepakoista oli oma infotaulu, en vaan ennättänyt tutustua kunnolla
tekstiin, mutta oletan, että niidenkin elinpiiri oli lähistöllä.

Uimarannalla ei ihme kyllä ollut paljoa porukkaa vielä.
 Suosioon saattoi vaikuttaa, että merenrannalle oli
kuitenkin alle puolen tunnin matka.

Vatsa ei kuitenkaan niin täynnä ollut, ettei jäätelöä mahtuisi. Kylän keskustassa oli jätskikioski, enkä muista, että niin edullista irtojäätelöä tai pehmistä olisimme aiemmin saaneet. Reilunkokoinen tötterö tai jäätelöpallo kuppiin koirille maksoi vain euron kipale. Reijo maisteli jättipehmistä. Lissu oli vähän ihmeissään, saavatko koiratkin jäätelöä, kun ei sitä kovin usein ole ollut tarjolla.

Reijon meriantura

ja minun grillilautanen, jossa ainakin puoli kiloa lihaa!

Kaikille jälkkärit hellepäivänä.

Lissun mielestä veden nauttiminen suoraan pullon suusta
on niin huippujuttu, että sitä voisi huvikseenkin tehdä :).

Löysimme vielä mansikkakojun, jossa mansikoita myytiin kilon pikkurasioissa... hinta 6 euroa/kg. Tietenkin ostin. Kahvia ei jaksanut enää juoda kylällä, joten ostin mantelikranssin kotiin, onhan sitä kahvipullaa oltava. Saa nähdä, kun palaamme kotiin, mahtuuko sitä enää ovista sisälle...

Päiväunien jälkeen ilta sujuikin lähtöä odotellessa. Kahvin jälkeen ruokimme koirat ja pakkailimme tavaroita. Oli ihanaa, kun saimme olla asunnossa lähtöön saakka, koska tänään en olisi jaksanut tutustua mukavaksi kehuttuun Travemünden kaupunkiin. Joskus toiste sitten. Ennätin käydä vielä likkojen kanssa reilun iltalenkin, sillä on epävarmaa, kuinka laivan kannella pissaaminen onnistuu. Satamassa olimme jo klo 22, saimme jonottaa yhä pitenevässä autoletkassa kuitenkin yhteen saakka yöllä ennenkuin laivan lastaus aloitettiin.