8. ja 9. matkapäivä: Travemünde - Helsinki, piiitkä laivamatka :)

TO EHTOO
Illalla olimme siis jo klo 22 satamassa. Henkilöautoja oli kahdessa jonossa. Paketti- ja asuntoautoja oli samoin kahdessa jonossa ja ennenkuin laivaa alettiin lastata klo 00:20 molempiin ryhmiin oli saapunut kolmas rivi lisää. Me pääsimme laivaan klo 1 yöllä. Jotenkin en saanut otettua edes yhtä kuvaa satamasta, päivä oli ollut tapahtumarikas ja aurinkoinen. Onneksi lämmintä oli vielä ennen puolta yötä 16 astetta, ei paleltanut. Väsytti ihan valtavasti, unta ei tarvinnut kauaa odottaa, en edes kuullut laivan lähtöä klo 3.

Hytin ikkunan läpi otettu. Olipas ikkunassa kuononjälkiä :).

PE AAMU
Heräsin klo 7. Ihana tunne, kun aurinko paistoi suoraan hyttiimme ja meri oli tyyni. Otin koirat ulos tutustumaan pissalaatikkoon ja sain RouvaTiikeriltä halveksivia katseita. Molemmat suostuivat käymään laatikossa, vaikka inhosivatkin sitä ja seisoivat jäykin jaloin. Kuinka voi vaatia meidän neitokaisia menemään soraa puolillaan olevaan laatikkoon, joka haisee jo puolen kilometrin päähän? Hiekkaa ei ilmeisesti puhdisteta kovin usein. Uros nyt saattaisi nostella koipeansa mihin vain. Turha toivo, että likat pissaisivat laatikkoon, ehkä viime hädässä laivan kannelle.

SE pissalaatikko.

Madame Tiikeri: "ethän pakota minua tässä kauaa seisomaan"

Lueskelin ulos mennessäni laivan sääntöjä ja niissä oli selkeästi ilmaistu, ettei koiraa saa viedä muualle kuin pissakannelle. Just. Taitaapi olla ensimmäisen lisäksi myös viimoinen kerta, kun ylitämme meren tästä kohtaa laivalla. Meistä neljästä vain minä tykkäisin seilailla, mutta en tällä tapaa.
Hytti on kooltaan kopio ruotsinlaivojen vastaavista, mutta vanhempi ja likaisempi. Onneksi meillä on koirahytissä laminaattilattia, eikä kokolattiamattoa.

Säännöt ovat selvät. 

Likat ottavat ihan iisisti matkan teon.

Mulle olisi kelvannut hitaampikin wlan-yhteys, mutta vastaanotossa oli ilmoitus, että myrsky on rikkonut antennin, eikä se hidaskaan toimi! Tämä tarkoitti myös sitä, etteivät maksukortit toimi. Onneksi saimme tästä sähköpostin viikolla, ei tullut siis yllätyksenä. On ollut melkoinen myräkkä... Toivotaan, että säästymme matkallamme tuulilta.
Kello on 9 suomenaikaa ja kaikki muut vetävät sikeitä paitsi minä. Kävin hakemassa Reijon heräämistä ja brunssia odotellessa itselleni aamukahvit avoinna olevasta kahvilasta.

Melkoinen myrsky on ollut!

Kyllä, monsieur nukkuu kuin vauva!

PE PÄIVÄ JA EHTOO
Aamupalan sijasta tarjoiltiin laivassa brunssi. Ilman muuta selvää oli, ettei seisovasta pöydästä osaa syödä pientä määrää, noutopöytiä kun emme olleet harrastaneet melkeinpä vuoteen. Onneksi hyttiin pääsi sulattelemaan pömppövatsaansa. Kiertelimme päivällä jonkun verran kannella ja tutustuimme kahvilan tarjontaan. Illalla olisi tiedossa päivällinen, jota ennen suunnittelin käyväni saunassa.
Lueskelin e-kirjaa läppäriltä saunaa odotellessa, kun Reijo oleskeli koirakannella likkojen kanssa. Kuulemma muutama suomalainen oli puhutellut häntä englanniksi, sen verran ulkomaanelävältä hän oli näyttänyt panamahattuineen :)). Kahdeksan kuukautta tekee ihmeitä! Ruåttalainenkin muuttuu ulkomaalaiseksi *pientä hihitystä*. Herkullista syömistä oli päivällisellä taasen riittävästi! Täyden vatsan kanssa oli hankala päästä sopuun nukkumisasennosta. Koirille en ole uskaltanut antaa täysiä ruoka-annoksia ja ne ovat kapinoimatta sopeutuneet puolikkaaseen laivamuonaansa.
Aika kuluu yllättävän nopeasti, säässäkään ei ole valittamista.

Est-ce que vous parlez francais?

Lastia on kyydissä reilusti.

Mikäpäs tässä säässä matkustaessa.

LA AAMU
Aamu valkeni aurinkoisena ja tyynenä. Säästyimme siis laivan keinuttamiselta ja sateelta.
Viimeinen ja erittäin toivoton yritys saada likat pissaamaan kannelle epäonnistui sekin! Kumpikaan ei ole osoittanut levottomuutta asian johdosta, vaan aivan tyynen rauhallisesti ne pidättävät hätänsä. Onneksi laivamatka loppuu pian!

Annoimme niille vielä pienen annoksen ruokaa ja poistuimme aamupalalle. Reput ja kassit ovat melkein kaikki pakattuna, joten mitään kiirettä ei ole. Laiva saapui klo 9 Vuosaaren satamaan. Lastin purkaaminen kesti ja kesti, varsinkin kun automme oli yläkannella, onneksi vihdoin vaille kymmenen pääsimme ulos. Satamasta mahdollisimman pian ulos ja koirat pääsisivät tarpeilleen, jeee!

Meitä odotteli upea vastaanottokomitea, kiitos R ja J, oli mukavaa palata Suomeen ja tavata ystäviä pitkästä aikaa! Yllätyksenä meille tuli se, ettei kotimatka Vuosaaresta kestänyt kuin vain kaksi tuntia luulemamme kolmen sijaan!

Ihana aamu! Pian ollaan kotona.