maanantai 8. kesäkuuta 2015

4. matkapäivä: Saint-Louis - Niederstetten, 371 km

Yön ukkosen jälkeen ilma oli hiukan viileämpi, pilvinen ja jopa sateinen. Luotimme jälleen navigaattoriin, välttelimme rekkaparkkeja, mutta silti jouduimme kiertämään Sveitsin kautta aamulenkin matkallamme Saksaan :). Onneksi ei mitään suurempaa kunniakierrosta tarvinnut tehdä. Viikko oli ollut upea, vaikka helle vähän hillitsikin suunnitelmiamme.
Olo oli aamulla molemmilla samanlainen kuin tällä Alsacen
etanalla, onneksi olimme illalla laittaneet kaiken valmiiksi.
Kuljimme moottoritietä pitkin suurimman osan matkaa ja saimme nauttia sateesta, viileästä säästä sekä ruuhkasta. Näistä kaikista olikin ollut puutetta viimeaikoina! Parin tunnin ajorupeaman jälkeen pidimme kaffepaussin ja ulkoilutimme koirat kunnolla. Onneksi sade oli tauonnut vähäksi aikaa, pääsimme kuivin jaloin autoon. Kuskin vaihto ja matka jatkui. Yllätykseksemme poikkesimme moottoritieltä vähän ennen Mannheimia ja tie vaihtui koko ajan pienempään pysyen kuitenkin hyväkuntoisena. Vettä tihkutti sadella loppumatkan ajan.

Ensin viikko helteessä ja sitten jyrkkä pudotus. Iho kananlihalla.
Missä mun villasukat ovat???

Majapaikkamme piilossa kaikesta.

Likat odottavat jo malttamattona iltalenkille lähtöä. Palasin
hakemaan kameraa ja sekös koettelee kärsivällisyyttä.

Majapaikka, jonka sijainti oli meille kaikille sopivan rauhallinen, löytyi tällä kertaa ilman ylimääräisiä seikkailuja. Päivälevon jälkeen sade oli tauonnut, kävimme läheisessä kylässä ostoksilla ja illalla pääsimme kunnon kävelylle pitkästä aikaa. Ilma oli raikas, kostea ja viileä. Reijo kaipaili jo pipoa päähänsä. 

Kylänraittia iltakävelyllä.

Ihana piha-asetelma.

Kirkko keskellä kylää.

Komea talo on!



Vaikeus valita lenkkipolkua.

Oli laaksoa ja kukkulaa tällä seudulla.

Tässä Alsacen etanan serkkupoika liikenteessä Niederstettenissä.

Hän oli ottanut mökin mukaansa sateen varalle.

Hevosilla hyvät laitumet.


Lenkin jälkeen laitoin "pikku" iltapalan uuniin, koska pakkohan sitä oli saada paikallista makkaraa. Olimme haalineet kaupasta paikallista olutta Reijolle, juustoa, makkaraa ja mansikoita, mulle tietty. Muutama pulla ja bretzel tarttuivat leipomosta ostamamme leivän kylkiäisinä mukaan. Voihan turvotus! sanon minä... Ensin olemme reilun puoli vuotta syömättä leipää, ei ihme, jos vatsaparka varmaan pullistelee ihmeissään.

Pieni annos :).

Tässä oli pävän herkuista ainut, mistä oli jäänyt vähän kuvattavaakin.
Pullat ja bretzelit olivat jo sipaistu huiviin! Nam. Kyllä jaksaa
nukkua yön näillä eväillä!







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti