Tarnos - Conques Sur Orbiel, 400 km

Olimme jälleen kerran olleet onnekkaita. Parista pilvisestä päivästä huolimatta Biarritzin seudulla ei ollut satanut koko tänä aikana, jonka siellä vietimme. Vasta viimeisenä iltana lenkillä tuntui tihkusade jatkuvana.  Lähtöaamuna pisarat tuulilasissa ja maan kosteus kertoivat sateen olleen jatkuvaa myös yöllä. Toisaalta kevein mielin (pian pääsee perille!), mutta toisaalta haikein mielin (paljon jäi näkemättä) pakkasimme tavarat takaisin autoon. Toiseksi viimeistä kertaa, huoh.

Näkymä aamulla lähdön hetkellä.

Oli minun vuoroni aloittaa ajaminen ja puolentoista tunnin jälkeen vaihdoimme kuskia. Pidimme aivan pienen kahvitauon ja jaloittelimme koirien kanssa. Onneksi silloin ei satanut. Olimme sopineet La Matten omistajan kanssa saapuvamme ajoissa ja hän oli ystävällisesti luvannut laittaa meille lounaan valmiiksi. Alkoi olla jo vähän reissuväsymystä, kun ei ravintolaan jaksa lähteä :). Perille päästyämme aurinko pilkisteli kunnolla lämpötilan ollessa reilusti 20 asteen päälle.

Harmaata matkantekoa.

Aurinko yritti jopa esiintyä valtavien pilvimassojen keskeltä.

Ja sitten tuli vettä kaatamlla...

Tässä vaiheessa matkaa jäljellä n. puolisen tuntia.

Perillä meitä odotti katettuna ihana lounas, joka on niin runsas, että syömme siitä varmaan pari päivää. Juuri paistettu kana ja rapea patonki salaatin kanssa, eipä tämän parempaa ravintolaa kaipaa!
Emäntä on alunperin kotoisin Brittein saarilta, joten jouduin puhumaan vähän vastentahtoisesti englantia. Paikkana La Matte oli miellyttävä kokemus, kivasti uusittu asunto vanhassa talossa keskellä maaseutua. Hevosia, kanoja, vuohia sekä emuja oli ympäristössä, MUTTA lanta ei tällä kertaa haissut :D! Kissoja oli pihapiirissä lukuisia hauskuuttamassa koiriamme.

Tässä oli syötävää kahdelle hengelle reilusti muutamaksi päiväksi.
Kokonaishinta 15 euroa katettuna pöytään.

Ihana kissanpoikanen seurasi touhujamme.

Hevoset käyskentelivät vapaina pihalla, ihan tuli Peppi Pitkätossu mieleen.

Maatilan takamaastossa oli kiva hiekkatie, jossa kävelyllä saimme pitää koiria vapaana. Aivan ihana tilaisuus nauttia vain ja olla. Ei tehnyt mieli tällä kertaa lähteä tutustumaan läheiseen Carcassonen kaupunkiin, mutta haluaisin palata tänne kyllä toiste ja tutustua paremmin ympäristöön. Vieläpä nyt kun tällainen tukikohta on löytynyt! Illalla istuimme ulkona pimeän tultua ja söimme runsasta "lounasta", josta ei loppua näy. Jälkiruuaksi kahvia ja baskimaan kakkua, nam!

Lenkillä.

Ei ihan varma, mikä hedelmä on kyseessä. 

Tämä Baskimaan kakku poikkesi hiukan itse tekemästäni.
Tässä oli kirsikkahilloa täytteenä.

Olimme tullessa kuunnelleet ranskankielistä radioasemaa ja ihmetelleet, mistä ihmeen luonnonkatastrofista he oikein puhuvat siellä. Toimittajien puhe tuli oikein vauhdikkaasti, tietenkin kun jotain erikoista on tapahtunut vielä extra tempolla. Saimme kuitenkin selville jotain sanoja ja yritimme arvuutella loput. Emme kuitenkaan olisi osanneet arvata, että tämä luonnonkatastrofi, vedenpaisumus runsan sateen vuoksi, olisi tapahtunut melkein meidän tulevilla kotikulmilla.

N. 4000 ihmistä oli joutunut yöpymään mitä erilaisemmissa paikoissa Montpellierin seudullla (asemilla, kouluilla, kuntosaleilla ym.), koska kaikki liikenne oli pysähdyksissä. Vettä oli satanut muutamassa tunnissa 300 litraa neliömetriä kohden. Tässä kuva maanantai-iltapäivältä kaupungin keskustasta lainattu tältä sivulta.

                                   


St Marie la Mer'stä on alle kahden tunnin matka seudulle, jota vedenpaisumus koetteli. Tässä kohtaa voisi jossitella, JOS emme olisi kiertäneet Biarritzin kautta, matkamme olisi kulkenut Montpellierin kautta.

Hieno turvalukko ulko-ovessa :).

Päivän lopuksi  L E P O .