Triesenberg

Aamulla oli ihanaa, kun olisi saanut nukkua, niin kuitenkin sitä vaan heräsi totuttuun aikaan klo 6. Aamiainen tarjoiltaisiin klo 7-10, joten kiirettä sinnekään ei ollut. Sovimme koirien ulkoilutuksen klo 8 ja aamupalalle menon klo 9, jotta voisi ottaa vähän löysemmin tällaisena aamuna. Koimme jälleen itsehillinnän rajat, kun piti yrittää muistaa syödä maltillisesti. Herkkua oli ladottu pöytään monenlaista. Meille oli katettu vielä sinne lasiterassille, joten näköalat lisäsivät nautintoa.

Sovimme, ettei tarvitse tehdä tänään muuta kuin käydä postittamassa kortit ja kaupassa eväsostoksilla, sillä huomenna matka jatkuisi taasen klo 8. Harmillista sikäli, että täällä olisi viihtynyt pidempäänkin.
Minä valitsin tämän illan ruokapaikaksi uudelleen hotellin ravintolan, koska monta ruokalajia jäi eilen vielä testaamatta :D. Varasin pöydän illaksi laisterassilta heti aamupalan aikaan, ettei vaan unohtuisi.

Tällä korkeudella kaikki tuntui olevan lähellä. Posti oli 50 metrin päässä hotellista ja kauppa sen vieressä :). Päiväkävelyllä kävimme ensin lähimaisemissa. Lehmän kellot kilkattavat jossain lähellä ja lampaat/vuohet määkivät kilpaa rakennustöiden aiheuttaman melun kanssa. Alhaalta moottoritieltä kuuluu kevyt humina.
Tuntui ihmeelliseltä olla täällä korkealla. Kysyin vastaanotosta omistajalta, missä voisimme käudä kunnolla koirien kanssa lenkillä ja hän neuvoi menemään autolla. Kerroin Reijolle, että tässä lähellä olisi lenkkimaisemat, mutta että pitäisi mennä autolla. Hän innostui lähtemään mukaan, vaikka sanoin, että ajaisin tällä kertaa.
Matkaa oli noin 5 km vielä ylöspäin, joten olimme n. 1200 metrissä. Varsinaisia vuorikiipeilijöitä olimme koko porukka, sillä lähdimme erästä vaellusreittiä kävelemään vielä 1200 metristä ylöspäin. Maisemat olivat henkeä salpaavia.

Jotenkin tämä ilta kului pikaisesti. Pöytävaraus oli jälleen klo 19, joten tuli melkein kiirus, kun palasimme korkeuksista takaisin hotellille kuuden maissa. Suihkuun ja koirille ruoka, sitten pukeutuminen ja eikun syömään. Nälkä olikin jo tullut ulkona taivaltaessa. Ruoka oli jälleen erinomaista!
Olemme onnekkaita saadessamme nauttia tällaisesta vapaapäivästä. Matka jatkuu huomenna Sveitsin läpi Ranskan puolelle. Vielä on n. 1000 km jäljellä, uskomatonta!

Aamulla kuvattua, näkymä parvekkeelta.

Alhalla keskellä Rein-joki, sen vieressä moottoritie.

"Pissatusrinteen" jyrkkyyttä on hankalaa kuvata.

Mainitsemani lasiterassi tässä ulkoapäin.

Omalla parvekkeella.

Matkalla ylöspäin.

Tuttu auto jaksanut kiivetä tänne saakka.

Monenlaista polkua tarjolla.

Pihlajanmarjoilta näyttivät.

Reissaajat.

Yhtäkkiä pato avattiin ja vettä tuli kohinalla.

Vuoristokiipeilijät.

Pikku kylä vuorten keskellä.

Ihmeellisen väristä vettä.

RouvaTiikeri itse.

Oli lautalla pienoinen kahv... eiku linnuille mökki.

Ihan kuin postikortti.

Maastopyöräilijän unelmapaikka.

Olisiko tässä, veljeni Seppo, sinulle sopivan haastavat rinteet :)?

Yhä ylemmäs.

Koirien juoksukilpailu.

Likat korkean paikan leirillä.

Mukavaa saada juosta vapaana.

..ja taas mennään.

Siellähän se Reijo jo odottaa.

Alkuruuan alkuruoka, terveisiä keittiöstä:
punajuurikeitto.

Maassa maan tavalla.

Tomaattikeitto

Alkusalaatti.

Kiva taittelu lautasliinassa.

Possunlihaa lihansyöjälle.

Sienikastiketta kasvissyöjälle.

Kiltisti syöty kaikki, no ainakin melkein.

Tällä kertaa koskematta vielä. Tiedän, mutta kun se oli niin
herkullista, että pakko ottaa toisen kerran peräkkäin!