Tänään saimme ausfahrt-kyltit muuttumaan sortie-kylteiksi, miten se on mahdollista? Ajoimme läpi Sveitsin. Mieletön kokemus. Aamulla satoi vielä vettä, oli 7 astetta lämmintä ja kun saavuimme Orangeen, aurinko paistoi ja lämmintä oli 21,5 astetta! Pakko myöntää, että oli ihan wau-olo. Tämä on yksi syy siihen, miksi suuntaamme Etelä-Ranskaan. :)
Oli TODELLA ankeata kävellä aamulenkillä yön aikana puroksi muuttuneella polulla ja toivoa, että likat toimittaisivat asiansa pian. Sateenvarjosta ja goretex-lenkkareista huolimatta olin minäkin kuin uitettu koira. Pakko kaivaa villasukat esiin ja vaihtaa asua automatkan ajaksi. Vettä satoi melkein koko matkan Ranskan rajalle saakka. Tuntui helpottavalta saapua tämän päivän kohteeseen ja huomata, että lämmintä riittää ja sade on taakse jäänyttä elämää.
Koska olimme ajoissa (huolimatta navigaattorin kummallisista ehdotuksista reitin suhteen) ja saimme heti huoneen, päädyimme terassilounaalle aurongonpaisteeseen. Tiesimme tulleemme melkein kotiin ;). Huomenna olisi enää lyhyt etappi ja olisimme vihdoin perillä. Mielenkiintoinen ja opettavinen elämysmatkailu on pian päättymässä. Päiväunet maistuivat hienosti lounaan jälkeen ja ennätimme jopa kiertää muutaman kilometrin lenkin koirien kanssa ennen hämärää.
Illalliselle ravintolan valinta on ollut joka ilta hiukan haastellista, kuten tänäänkin: vaihtoehtoja on yksinkertaisesti liikaa. Päätimme huoneessa kävelevämme kilometrin päässä olevaan ravintolaan, mutta jo ovesta ulos lähtiessä tuli ulkona syömisen ähky ja olimme valmiita pysähtymään ihan mihin tahansa auki olevaan kuppilaan, joka ensiksi tulisi vastaan. Sellainen onneksemme tulikin melko pian ja oli nimeltään L'a propose. Kuvat puhukoot puolestaan. Latailen niitä kunhan pääsemme perille. Ihan mieletön tuuri on käynyt yleisesti ottaen ravintoloiden valinnassa. Kaikenkaikkiaan erinomaisen herkullista ruokaa olemme saaneet matkan varrella ihan joka paikasta.
Huomenna siis perillä, huh huh!
 |
| Bensan hintaa Sveitsin puolella ensin frangeina... |
|
 |
...sitten euroina. |
 |
Jonotusta tänäkin aamuna, odotellaan
onneksi vain moottoritielle pääsyä. |
|
 |
| Pysyvästi Ranskan puolella. |
 |
Aurinko näyttäytyy ja antaa toivoa. |
 |
Tässä ja seuraavissa kuvissa maisemia matkan varrelta. |
 |
| Huoneemme Orangessa. |
 |
Terassille pian nauttimaan auringosta. |
 |
| "Pienet" salaatit lounaaksi. |
 |
| Päivän lämpötila. |
 |
| Asema-aukiolla iltapäivällä. |
 |
| Vau, mikä kaara. |
 |
| Maalari maalaa taloa maalauksessa :). |
 |
| Portaita pitkin huipulle. |
 |
| ... ja niitähän riittää. |
 |
| ... siis vieläkin. Pistää puuskuttamaan, huhhuh. |
 |
| Eikö olla jo pian perillä? |
 |
| Kaupungin korkeimmalla kohdalla oli, yllätys, yllätys, PUISTO. |
 |
| Seuraavissa kuvissa näkymiä ylhäältä kukkulalta. |
 |
| Sinisiä marjoja, mitäköhän? |
 |
| Yksinäinen kukkanen, aivan kuin eksyksissä. |
 |
| Ravintola L' A Proposen miljöötä. |
 |
Monsieur Reijo vakavana menun kimpussa tutkimassa.
Taustalla komea roomalainen riemukaari sanoi monsieur. |
 |
| Olipas miljöötä kerrassaan. |
 |
| Aperitiivit :). |
 |
| Alkuruoan alkuruoka, terveisiä kokilta (lue= älkää vielä nälkään kuolko) |
 |
| Ei sitten selvinnyt, mitä tuo ruskea oli, mutta herkullista kaikki! |
 |
| Mun alkuruoassa oli sieniä ja perunaa. |
 |
| Reijon alkuruokasalaatti. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti