Tulimme alas paljon miellyttämpää reittiä vuorelta kuin sinne jouduimme kapuamaan, sekin helpotti, kun sain itse ajaa :D! Maisemat vaihtelivat päivän aikana hurjasti. Välillä menimme tunneleissa ja toisinaan moottoritie vei korkeuteen siten, että autoparka oli kovilla. Olemme ajaneet koko matkan Fehmarnista lähdettyämme moottoritietä, välillä hitaampaa välillä lujempaa, mutta kaistoja on ollut vähintään kaksi samaan suuntaan.
Tuntui harmilliselta lähteä Liechtensteinista, mutta toisaalta mukavaa olisi päästä perillekin. Vettä on sadellut melkeinpä koko ajan, paitsi täällä nämä pari päivää on ollut poutaa. Kun aamulla lähdimme, alkoi sade myös täällä vuorella, joten oli toisaalta ihan sopiva hetki lähteä.
Pysähtelimme ihan normisysteemillä parin tunnin välein ja saimme aina sadekuurojen välissä koirien ulkoilutukset hoidettua. Silti meillä oli kaikilla inhottava olo, kun kosteus hiipi luihin ja ytimiin. Tällä matkalla kuljimme Liechtensteinista Itävallan ja Sveitsin kautta Ranskan puolelle. Oli ihan seko olo, kun valtakunnan rajat vaihtelivat ja tarkkana piti olla, että oli selvillä, missä mennään. Ei sen muuten niin väliä, mutta mielenkiinnosta :).
Saavuimme hotelliin hyvissä ajoin ja huoneemme oli valmiina, joten tavarat ja koirat sisälle ja lounaan jälkeen nukkumaan. Ennen illallista kävimme koirien kanssa sateessa tylsän, mutta pitkän lenkin, jossa välillä tuli jopa kumisaappaita ikävä. Illaksi olimme suunnitelleet menevämme syömään Sveitsin puolelle. Valitsimme ravintolan navigaattorin ja netin avulla, eikä parempaa tuuria olisi voinut jälleen käydä. Istuimme jälleen asemaravintolassa, Reijon melkein pakkomielle ;). Tähän kolmen ruokalajin menun syömiseen jo kyllästyy ja usein päättää ennakkoon, että tänään en ainakaan syö kuin kaksi lajia, mutta kuinkas ollakaan, toisin käy. Niinpä tänäänkin huomasin listalla, että niitä kuuluisia sammakonreisiä, joita olemme jaaganneet aiemmilla reissuillamme Ranskan puolella ravintoloista, löytyikin nyt täältä Sveitsistä! Joo, olihan tämä paikka vain n. 7 km rajalta, mutta silti. Reidet maistuivat herkullisilta ja kokki oli laittanut parastaan myös pääruuan suhteen, ettei siis voinut muuta kuin poistua ähkyen illan lopuksi paikalta. Sveitsissä piti toki maistaa juustoja jälkiruuaksi, ikäänkuin harjoituksena tulevalle :).
Vettä satoi myös iltalenkillä, mutta urhoollisesti ulkoilimme kaikki neljä, onneksi pääsimme pian sisälle nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti