Melsungen-Triesenberg, 540 km

Herätys klo 6 ja matkaan pääsimme tasan klo 8. Jännitti hieman, millaisia vastoinkäymisiä tänään moottoritiellä kulkeminen tarjoaisi. Onneksi oli sunnuntai ja liikennettä vähän. Olimme sopineet pysähtyvämme koirien vuoksi kahden tunnin välein ja laitoin eväitä runsaasti mukaan eilisestä viisastuneena. Laitoimme samalla navigaattorin telineeseen, jotta Reijo pärjäisi ilman apuani. Ekan pysähdyksen jälkeen yritin nukkua matkan aikana, mutta se ei ole onnistunut vielä tähän mennessä kovin hyvin. Lepuutin kuitenkin ja se auttoi. Sää oli tosi vaihteleva, juuri kun ennätti ajatella, että sataa koko päivän, aurinko pilkistelikin pilvien lomasta. Reijo sanoi, että tuulen vuoksi sai ratista pitää kaksin käsin.

Pääsimme Saksan moottoritieosuuden ilman kommelluksia, ulkoilutin koirat kahden tunnin välein tien varren levähdyspaikoilla ja sain itsekin happea, kun per pysähdys kului ulkona n. puolen tunnin verran.
Itävallan raja tuli ja meni, sillä yllättävän nopeasti saavuimme Sveitsiin. Odotin innokkaana Liechtensteiniin saapumista, vuorimaisemat olivat vaikuttavia. Jotenkin pääsi käymään niin, etten huomannut valtion vaihtumista, sillä yhtäkkiä olimmekin Liechtensteinin puolella. Nousu hotelliin oli hiukset pystyyn nostattava, Reijon ajaessa pystyin katselemaan vuoren rinteillä kulkevan tien reunalta (ilman kaiteita!) alaspudotuksia. Lopulta pidin parempana olla katselematta ;). Noustuamme n. kolme kilometriä serpentiinitietä ylös saavuimme lopulta perille. Hotelli Kulm on ihana! Saimme huoneen omalla parvekkeella ja näköalat ovat HUIMAT! Valintamme oli osunut oikeaan tällä kertaa.

Istuessamme parvekkeella Reijo bongasi hotellin ravintolan lasisen ulokkeen ja päätti samalla, että syömme hotellilla ensimmäisenä iltana. Se olikin viisas päätös. Ruoka oli herkullista ja palvelu erinomaista. En olisi jaksanut/uskaltanut lähteä ajelemaan rinnettä mihinkään suuntaan ja sitäpaitsi ravintolan miljöö oli upea. Täällä puhutaan saksaa, jota huomaan puhuvani ikäänkuin mitään 20 vuoden taukoa puhumisessa olisi ollutkaan. Ainakin tulen ymmärretyksi ja muistan jopa erikoisempia sanojakin. Kysyin henkilökunnalta, mitä muita kieliä täällä puhutaan, mutta vastaus oli yksiselkoisesti vain saksaa. Toki kuulemma murteita löytyy.

Aurinko paistoi, kun saavuimme tänne, vaikka Reijo oli katsonut aiemmin sääennusteesta, että oleskelumme ajaksi oli luvattu sadetta, sadetta, sadetta... Onneksi ennuste ei pitänyt paikkaansa.
Koirien ulkoilutus on haasteellista täällä taajamassa rinteessä, jossa kadut ja tiet ovat asfalttia ja ruohokaistaleita on vain siellä täällä. Saimme kuitenkin hyvän opastuksen myötä loistavan koiran ulkoilutuspaikan tästä läheltä, jonne koirat voivat tehdä tarpeensa. Viimeisellä ulkoilutuskerralla saimme nauttia hienoista maisemista pimeällä tähtitaivaan alla. Unta EI TODELLAKAAN tarvinnut odottaa.

Matka jatkui Melsungenista yhtä harmaana kuin tähän saakka.

Aikataulun mukainen matka laskettu navigaattorissa päättyvän
sopivasti, mutta tuohon aikaan on lisättävä vielä tunnin pysähdyslisä.

Ruskaa vähän vielä jäljellä. Myrskytuuli ei ollut vienyt kaikkia lehtiä.

Rinteelle oli pengerrysten avulla saatu viljelysmaata.
Siltakin oli hieno.

Tässä vaiheessa vettä satoi, niin että näkyvyys oli tosi kehno.

Suunta kohti Itävaltaa.

Yksi Euroopan suurimpia jokia: Rein.

Pikainen visiitti Sveitsin puolella.

Vuoret tulivat yhtäkkiä lähelle.

Ajoimme solassa, jossa molemmilla puolilla vuoria.

Sinistä taivasta näkyvissä!

Yksi monista tunneleista, ei ihan kuin Helsinki-Turku-moottoritiellä ;).

Pikainen visiitti Itävaltaan.

Melkoisen jylhät maisemat.

Melkein jo Liechtensteinissa...

Tuolla vuoren rinteessä se Triesenberg piileskelee.

Kylä alhaalla ja kirkko. Olisiko ollut Triesen?

Liechtesteinin pääkaupunki Vaduz opastuksissa.

Mielenkiintoista metsurille varmaan tuollaisen rinnemetsän hoito :).

Matkan varrelle saatiin linnoituskin.

Pysähdyin ottamaan vuoristopurosta kuvan,
tavallisen jyrkkä rinne...

Huoneemme Triesenbergissä.

Meillä oli oma parveke, jee!

Kylppärikin oli tosi moderni, ensimmäinen hotelli,
jossa ORANSSIT pyyhkeet tylsien valkoisten sijaan.

Näkymää parvekkeelle.

Ihan hienot maisemat vastapäätä.

Hotellimme ulkopuolelta kuvattuna. Meidän huoneemme toisen
kerroksen oikeassa reunassa.

Päivälenkillä maisemakuvia.

Löytyi meidän onneksi vähän vihreätäkin koirille pissapaikaksi.

Vuoria jonossa.

Pissatusrinteessä oli nousemista, piti kiivetä hitaasti.

Mies ja koira :) reissussa.

Pilvet olivat matalalla vai olimmeko me korkealla?

Melkoista rinnerakentamista.

Kuvia kylänraitilta.

Kylä ja kirkko.

Taajamassa talot olivat tiheään rakennettuja.

Reijon unelmatalo tuolla ylhäällä.

Tästä tie jatkui vielä ylöspäin. 

...jaa, mikä alkuruoka? Kuvausryhmä oli ehkä liian nälkäinen.
(ei ollut ensimmäinen eikä varmaan viimoinen kerta)

Illallinen kahdelle, hirvenlihaa kasviksilla.

Molemmat saimme samanlaisen annoksen, ainut vaan,
että minä sain syödä kaikki lihat :D! 

Onneksi Reijolle oli kasviksia runsaasti!

Jälkiruoka kuvattu MELKEIN koskemattomana, hih.
Omenaviipaleita frityyritaikinan sisällä, herkullista.