Viikko 12

Viimeinen täysi viikko jäljellä täällä Etelä-Ranskassa ja pakkaushommat vain kiihtyvät. Tosin maanantaina vietimme häättömyyspäiväämme, jolloin pidimme taukoa pakkaamisesta. Aamupäivällä nautimme brunssin kuohuviinin kera, kun olimme tulleet koirien kanssa lenkiltä. Sitten vaan keskustelimme ja istuimme auringossa. Päiväunien jälkeen otimme edelleen rauhallisesti, sillä olin varannut pöydän illaksi suosikkiravintolastamme omalla kylällä. Myös ilta oli erittäin onnistunut!


Tiistaina olikin touhua eilisen edestä. Pakkaaminen alkoi jo heti aamusta, kunnes lähdimme koirien kanssa lenkille ja kauppareissulle. Iltapäivällä homma jatkui siihen saakka, että olin aivan uuvuksissa. Tuntui mukavalta saada aikaiseksi monta valmista laatikkoa.

Mustalaisten leiri oli ilmestynyt kävelyreittimme l
ähellä olevalle pellolle.

Nyt on vihreätä kaikkialla. Tuntuu kuin kasvit kilpailisivat,
kuka on vihrein!

Lissu oli saada paskahalvauksen, kun näki artisokan kerääjän
isoine selkäsäiliöineen pellolla. Tällä pellolla kerättiin artisokat
todella käsipelillä. Traktori odotti pellon laidassa satoa.

Tällaiselta näyttää, kun tänne seudulle on luvattu sadetta.
Pilvet ovat kaukana pohjoisessa.

Viinin taimet vihersivät jo reilusti. Kevät on pitkällä.
Tosin, tuntuu siltä kuin kesäkuun sää Suomessa.

Keskiviikkona lähdin aamulla pitkästä aikaa kerhon kanssa sauvakävelylle. Järvi Villeneuve de la Rahossa on suosikkini sauvakävelypaikaksi sen kauneuden ja maaston vaihtelevuuden vuoksi. Pari tuntia sauvomista ja lopuksi venyttelyt päälle, oikein hauska reissu mukavassa seurassa! Reijo oli savustanut kalat (tällä kertaa ahventa) meille lounaaksi ja tuumimme molemmat, että herkullisempaa ruokaa saa hakea!
Iltapäivällä tein ruokaa armeijalle, määrän puolesta siis...

Sadetta luvattu tällekin päivälle, mutta uskaltauduin
sauvakävelylle kaiken uhalla.

Uimaranta tyhjä, eikä mulla uimapukua mukana!
Taitaa olla jo pakattu laatikkoon.

Pilvet kaikkosivat juuri ennen puolta päivää ja
loppupäivän saimme nauttia auringosta.

Lounaaksi savustettua ahventa ja salaattia. Nam.

Torstaina saimme auton reissukuntoon, kun siitä korjattiin temppuileva sähköikkunoiden kytkin. Viime viikollahan se oli jo määräaikaishuollossa ja silloin kyselimme ikkunoiden ongelmasta. Osa tilattiin ja lisäksi pari uutta rengasta vaihdettiin alle, nyt on turvallista lähteä matkaan. Sadetta ja ukkosta piti saada tänään tänne, mutta vain sadealueen helma pyyhkäisi ja kasteli kivetyksen kuivuen pian pois. Pohjoisessa merellä näkyi tummat pilvet, koiratkin pääsivät kuivin tassuin lenkille.

Perpignanin keskusta.

Tänäänkin luvattu sadetta, mutta lupaukseksi jäi.

Kaupungilla kahvilla autoa odotellessa.

Ystävän pihassa appelsiinipuu kukassa.

Perjantai oli harmaa päivä jo heti aamusta. Vettä VIHDOIN tihuutteli hiljalleen ennen puolta päivää ja lopulta iltapäivälle sitä tuli oikein saavista. Sopiva päivä jatkaa pakkaushommia ja tyhjennellä jauhopusseja. Kaappien hyllyt ammottavat tyhjyyttään, mikä onkin sopivaa, sillä olen sanonut Reijolle, että kaiken on oltava pakattuna valmiiksi sunnuntaihin mennessä... Tosin, viikonloppu on jo täynnä muuta tekemistä, ehkä menee tiukoille aikataulu.

Siemennäkkileipää matkaevääksi.

Etana, etana näytä sarves...

Lauantaina meidät oli kutsuttu lounaalle sekä illalliselle ystäviemme luo. Mielenkiintoinen päivä ja vatsalle koettelemus. Reijokin haeskeli valmiiksi esille ruuansulatukseen apurohdot. Eilinen sade oli poispyyhkäisty, mutta sen sijaan kova tuuli piti huolen siitä, että suurimmat helteet ovat mennyttä.
Kuvia en tohtinut ottaa muualta kuin omalta pihalta sekä kantapaikastamme kylän viinikellarista, jossa kävimme heittämässä hyvästit vielä ennen lähtöä.

Mutkattomat eväät viinikelllarin aperitiivipöydässä
sisällä poikkeuksellisesti,sillä ulkona oli kova tuuli.

Sunnuntaina olikin vuorossa kauden viimeinen vaellukseni, munia jahdattiin pääsiäisen kunniaksi ja niistä tehtiin omeletti villiparsan kanssa. Itse vaellus oli vain kymmenisen kilometriä ja tasaisessa maastossa. Siitä oma juttunsa.