perjantai 17. maaliskuuta 2017

Pienellä vaelluksella meren rannalla

Rannikolla sijaitsevia vaelluspolkuja on aiemmin käyty kerhon kanssa tallaamassa Ranskan ja Espanjan rajalla, mutta tästä reitistä olin vain haaveillut. Se alkaa Le Racousta ja sitä pitkin pääsee Espanjan puolelle. Tällä reissulla tyydyimme marssimaan seuraavaan kylään eli Collioureen (linkki)syömään. Se on harvinaista, ettei tarvitse ottaa vaellukselle eväitä mukaan! Olin suunnitellut lähteväni koirahoitajamme kahdestaan reissuun, mutta juteltuani erään ystävän kanssa tästä reitistä, he puolisonsa kanssa ilmoittautuivat mukaan.




Aamulla tapasimme Le Racoussa uimarannan parkkipaikalla. Olin ottanut Lissun mukaan. Mamma sai jäädä Reijon kanssa viettämään mukavaa vapaapäivää. Varusteena meillä oli pikkureput ja mulla repussa vain vettä ja varmuudeksi vara t-paita. Reitti kulki merenrannan suuntaisesti ja vaihdellen nousi kalliolle ja laski seuraavalle uimarannalle. Pituudeksi tuli reilu 5 km suuntaansa.







Kun pääsimme perille Collioureen, ei ollut aivan vielä lounasaika, joten aikaa oli kavuta myllymäelle. Sieltä korkealta ihailimme maisemia ja kuuntelimme ystävän selostusta ympäristön vuoristosta. Hän kun tuntee lähistön vuoret kuin omat taskunsa.






































Pian alkoi nälkä tuntumaan ja lounasaikakin lähestyi, laskeuduimme mäeltä alas ja törmäsimme merisiilin myyjään. Hänellä oli pieni koju rannassa, jossa sai niitä maistella ja ostaa mukaan. Mulla syttyi heti ajatus viedä niitä kotijoukoille maisteltavaksi. Söimme siinä muutaman alkupalaksi ja ostimme niitä myös tuliaisiksi.








Lähellä satamaa on ravintoloita rivissä ja suurin osa niistä oli avoinna. Löysimme kivan ruokapaikan, jossa sai monenlaista ruokaa. Kuin yksissä tuumin otimme paellaa. Se olikin herkullista ja siten oiva valinta! Jälkiruuaksi jäätelöä ja avot, vatsa täynnä oli mukava lähteä palaamaan autoille.
Onneksi meillä oli ne merisiilit, sillä vain niiden vuoksi oli mentävä suorinta tietä Le Racouun.
Aurinkoinen päivä ja ikimuistoinen reissu merisiileineen. Lissukin oli aivan tohkeissaan uudesta laumasta, jota se sai paimentaa välillä jopa vapaana.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti