Lumikenkäilyä Font-Romeussa

Minulla oli onni tulla kutsutuksi mukaan porukkaan, joka oli suunnitellut reissun vuoristoon lumikenkäilemään. He olivat varanneet huoneistohotellista koko porukalle majoituksen, joten minun ei tarvinnut muuta kuin pakkailla tavarani ja selviytyä tapaamispaikalle. Aikaisin aamulla lähdimme ajelemaan kohti Andorraa. Reilun puolentoista tunnin kuluttua olimme vuoristossa, jossa maisema korkeita vuoria lukuunottamatta vaikutti aivan suomalaiselta mäntymetsineen ja peltoineen. Luntakin taisi olla samanverran kuin Suomessa?

Kuvattu auton ikkunasta menomatkalla. 

Saavuttuamme perille kylään nimeltä Bolquère Pyrénées 2000 (linkki) kävimme ensin tiedustelemassa, olisiko majoitus (linkki) jo käytettävissä. Kuultuamme, että pääsemme huoneistoon vasta klo 17 jälkeen, vuokrasimme lumikengät (vain 5 euroa/vrk) ja jatkoimme matkaa vielä ylöspäin vuoristossa, jotta lunta löytyisi tarpeeksi kenkien alle. Auto parkkiin laskettelurinteen pysäköintipaikalle, kengät jalkaan ja menoksi. Minulle oli ensimmäinen (mutta ei totisesti viimeinen!) kerta, kun kokeilen moisia vekottimia jalkaan. Olin hiukan jännittänyt lihasten kipeytymistä uuden liikuntamuodon jälkeen, mutta pelko oli turha. Kävely sujui juohevasti ja tuntui helpolta, jopa yllättävän helpolta!

Hotelli ja kylän raitti.

Kylän keskustassa oleva laskettelurinne oli kovin suosittu.

Parin kilometrin korkeudessa kuljimme reilun kolmisen tuntia, pidimme välillä tunnin lounastauon ja muutenkin ihailimme maisemia. Rauhallinen vauhti ja kohtuullinen matkan pituus pitivät huolen siitä, että kokemus jäi myönteiseksi. Lumikenkäilyn jälkeen oli suoranainen velvollisuus poiketa afterski-terassille auringon lämmittäessä vielä reilusti. Jollei täällä saanut rusketusta, niin ei sitten missään. Mulla oli onneksi suojavoiteen kertoimena 50, sillä eräällä osallistujista ei tainnut olla voidetta lainkaan ja iho punoitti kovin taivalluksen jälkeen. 

Alkuun kuljimme laskettelurinteen lähistöllä metsässä.

Harvinaisen lämmin ajankohta sattui meidän reissulle. Jopa täällä ylhäällä tarkeni t-paidalla liikkua. Kotiseudulle oli lupailtu huimia lämpötiloja ja jälkeenpäin kuulimme 27 lämpöasteen rikkoutuneen Pradesin lähellä Eusin kylässä, joka sijaitsi tunnin matkan päässä täältä Font-Romeusta. Perpignanissakin mitattiin jopa 25 astetta ja meidän kotikylässä meren äärellä varjossa päästiin n. 20 asteeseen, mikä oli meidän monsieurille mieleinen asia. Sai istuskella omalla pihalla terassilla varjossa kesälämpötilassa!

Väsynyt, mutta onnellinen porukkamme saapui hotelliin melko tarkalleen viideksi ja ennätin lepuuttaa jopa reilun puolisen tuntia ennen aperitiivia ja ruokailuun lähtöä.  Onneksi ruokapaikka sijaitsi suurinpiirtein kadun toisella puolen! Ruokailun jälkeen kävimme vielä koko porukalla keilaamassa ja hauskaa oli! Varsinkin kun meidän joukkue voitti leikkimielisen kilpailun! Huomenna olisi sitten vuorossa vaellus, sillä palautimme lumikengät vuokraamoon. Tässä päivän kuvasaldo:

Hotellin aulassa.

Ruokailun jälkeen keilaamaan.

Illan ruokapaikka oli varattu aivan täyteen, onneksi saimme
pöydän ilman etukäteisvarausta, mutta hiukan hankalaa se oli.