Viikko 10

Maanantaina valmistauduimme tulevaan suomilounaseen käymällä ostoksilla ja valmistelemalla ruokaa. Reijo huolehti koirien kanssa lenkkeilystä, sillä minulla oli keittiövuoro. Tulevan hellejakson saattoi aavistaa jo tänään.

Enpäs ollut aiemmin törmännyt tällaisiin kirjavaan juurekseen,
olisiko sukua punajuurelle? Mikähän tämä on suomeksi?
Herkullisen näköisiä juuressipsejä tässä sivustolla. (linkki)

Lämpötila ennen puolta päivää.

Auton ikkunasta kuvattuna Canigoun huipulla vielä lunta!

Reipas tuuli puhalsi maalta päin. Kuva meidän rannasta.

Sisällä kylmempi kuin ulkona. Lämmitys ei
ole ollut enää päällä. Riittää kun avaa ikkunat.

Tiistaina ystävämme tulivat syömään suomalaista ruokaa. Tosin, he olivat jo Lapissa käydessään maistelleet paikallisia herkkuja. Aperitiivina (kovin epätyypillistä suomalaisille) tarjosimme punajuurta vuohenjuustolla ja härkätartarleipiä cavan (ei niin suomalaista!) kanssa. Alkuruokana meillä oli blinejä sienisalaatilla ja mätimoussella. Pääruuaksi Reijo savusti lohta ja minä valmistin uunijuurekset sekä suppilovahverokastikkeen. Jälkiruuaksi koetin löytää kevyen vaihtoehdon ja päähdyin pakastemarjoista valmistamaani vispipuuroon. Kameralla en viitsinyt häiritä ystäviämme, joten mielikuvituksen varassa on tämän päivän ruokailut.

Keskiviikkona otimme rauhallisesti sen verran vilkas alkuviikko oli ollut. Sitäpaitsi minun piti yrittää vielä säästellä voimia loppuviikon reissuun, joka suuntautuisi vuoristoon. Kävelyllä koirien kanssa nautimme kesäisistä maisemista ja lämpötiloista.

Kukkia reitin varrella, aivan kuin Suomessa kesällä.

Niitty oli valkoisenaan kukkasia.

Viiniköynnökset on nyt leikattu.

Kovin montaa kertaa ei rullahiihtäjää ole nähty.

Rääppiäiset à la Reijo. Minä valmistin meille ruokaa ja
monsieur laittoi aperitiivin.

Valmistin kummallista lakritsisuklaatorttua meille lumikenkäilijöille.
Herkullista oli!

Torstai meni reisussa, siitä omat tarinansa.

Perjantaina saavuttuani kotiin ennätin huilata tunnin, sillä olin luvannut Reijolle, että kävisimme lähiravintolassa terassilla syömässä säiden vielä salliessa. Olimme ainoat asiakkaat syömässä ulkona, lämmintä oli klo 19 jälkeen 19 astetta. Ihana ilta, kuu paistoi meren yllä ja ilta pimeni hitaasti. Hiukan turnausväsymys jo painoi ja olimmekin kotona ennen yhdeksää.

Ilta pimenee. Pitkän päivän päätös.

Kotiin tultuamme lämpötila vielä 17,8 astetta.

Lauantaina teimme kyläkierroksen typistettynä, koskapa oli kiire omalle terassille istumaan ja pitkästä aikaa grillaamaan! Löysin ranskalaisia mansikoita kaupasta (9,50 euroa/kilo) ja jäätelöä jälkiruuaksi. Kyllä meidän kelpasi! Istuimme pitkään ja hartaasti nauttien auringonpaisteesta.

Meidän kylän pääkatu. Hiljainen.

IHANAN MAKEITA MANSIKOITA!

Makkaraa ja salaattia, muuta ei tarvita lounaaksi.

Mamma oli niin kuumissaan lenkin jälkeen, että lepo varjossa
maistui. Ei edes jaksanut nostaa päätään kuvaajalle.

Mansikoita mansikkajäätelön kera, NAM!

Sen sijaan, että olisin lähtenyt vaellukselle tänään sunnuntaina jäin kotiin pakkaamaan tavaroita, lepuuttamaan ja kirjoittamaan blogia.