Vaelluksella "muulipolulla" Molitg les Bainsissa

Kuten eilen kirjoitin alkoi illalla satamaan vettä. Sitä kesti koko yön ja ukkonenkin jyrähteli jonkun aikaa. Aamulla sää oli harmaa, mutta sateesta ei ollut enää tietoakaan. Niinpä sitten jokainen mielessänsä käy sen kamppailun, lähteäkö vaellukselle vai jäädä kotiin. Joskushan tämä taistelu ehkäistään vetäjän peruessa edellisenä iltana koko reissun sääoloihin vedoten, mutta sellaista sähköpostia emme olleet saaneet vielä aamuun mennessä. Meitä oli sen vuoksi aamulla vain viisi henkilöä, joiden usko oli riittänyt repun pakkaamiseen ja lähtemiseen.

Päivän saldo oli positiivinen. Huikean kirkas auringonpaiste onnitteli meitä valinnastamme ja toivotti meidät tervetulleeksi nauttimaan uskomattoman upeista maisemista. Mukavalta tuntui myös kavereiden kanssa jutustelu ja mäkien kapuaminen sujui suorastaan helposti. Kuin taikaiskusta puolen päivän jälkeen taivas vetäytyi pilveen sääennustuksen mukaisesti, vettä ei kuitenkaan satanut ja iltapäivällä kahden maissa olimme takaisin autolla, iloisina ja hyvillä mielin. Päivän urakka oli tehty. Koska kuvia on paljon, en käy kommentoimaan kaikkia kuvia. Nauttikaahan maisemista!

Canigoun päällä lunta.

Metsästäjä jahtaamassa villisikoja.

Toinen passissa tuolla kiven päällä.

Kolmas seisoo tällä puolen rinnettä kivellä.

Villiska on jättänyt hampaanjälkensä puun kylkeen.

Sieni!

Pilvisyys hiipii hiljalleen.

Toinen pikkusieni.

Mistelihän se siinä, en ottanut jouluksi oksaa mukaan.

Mun eväät pussikeiton kanssa. En jaksanut syödä patongin
puolikasta kokonaan, kyllä se sen verran tukeva oli.

Viiden hengen ryhmän kanssa jälkiruokavalikoima näytti tältä.

Ystäväni sanoi, että tämä on suklaamoussea, hmm, mikä ettei?

Näitä toiset luulivat kantarelleiksi. Sanoin, että eipäs olekaan.

Tuonne kylään jätimme automme.

Tuikean näköinen tuijotus.

Lepo.

Komeat sarvet.

Kaki-puussa vielä hedelmiä.

Oliiveja.

Omenia tässä puussa.

Perillä kylässä.