keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Vaelluksella Espanjan puolella

Aamusta aikaisin lähdimme ajelemaan Espanjan puolelle Pyreneeitä (linkki), jossa meiltä hengen salpasi maisemien lisäksi korkeuserot. Mahtavia pudotuksia ja kapeita polkuja, onneksi ei tuullut! Useammassa paikassa oli varottava erehtymästä polulta pois, kohtalona olisi ollut rotkoon putoaminen. Alhaalla laaksossa kiemurteli joki, sen ylitimme useammassa kohtaa välillä vähän kenkiäkin kastellen. Tässä teille valokuvia reitin varrelta, voitte seurata turvallisesti matkantekoamme.


Jo ensimmäisistä näkymistä alkaen pystyi päättelemään reitin
kauneuden.

Kipuaminen ylöspäin alkaa.

Joki oli tässä kohtaa pienen puron oloinen.

Välillä saimme kulkea tietä pitkin.

Opastetaulu.

Kukaan ei uskaltanut tuonne kurkistaa luolan asukkaita arkaillen.

Kivikkoa riittää.

Tässä yksi joen ylityspaikka. Vesi oli todella kirkasta.

Tuossa olisi voinut vaikka uida. 

Vähän kengät kastuivat, mutta kukaan ei onneksi liukastunut.

Mahtavia kallionlohkareita.

Tulee Lappi mieleen tämän kivirinteen vuoksi. Tässä oli vielä
loiva pudotus.

Vuorijonoa riittää Espanjan puolen Pyreneeillä.

Melkoisessa louhikossa kulki reitti välillä.

Rinne näyttää valokuvattuna ylhäältä päin loivalta.

Tästä saa vähän kallistuskulmasta selvää.

Aivan mahtava lohkare vastapuolen rinteellä.

Tässä yksi vaarallisimmista kohdista, jossa kiittelin
onneamme, ettei tuullut. Tuosta oli kymmenien metrien
jyrkkä pudotus alas. Onneksi kallioseinämässä oli ketjut,
joista sai pitää kiinni.

Valokuva ei anna rotkolle oikeutta. Vähän pelotti kuvata.

Tässä oli suuri kivenlohkare vierinyt ja pysähtynyt kahden puun väliin.

Jyrkkiä rinteitä riittää.

Sää oli mitä mahtavin.

Ihastuttavia maisemia. Syksyn värejä näkyvissä.

Toinen toistaan korkeampia huippuja.

Siinä oli metsästäjien tai paimenien maja päässyt rapistumaan.

Sen sijaan vaeltajille tarkoitettu majapaikka oli remontissa.

Kappeli, jonka pihalla söimme lounasta.

Espanjalainen vaeltaja tuli esittelemään meille sienisaalistaan.

Joka kerran useampi porukasta tuo herkkuja jälkiruuaksi. Tässä
tämän päivän kokoelma kahvin kanssa.

Paikan infotaulu.

Aurinkokello ja patsas koristivat vaatimatonta rakennusta.

Välillä polku kulki poteroissa.

Joki tuntui olevan kaikkialla ja yrittäessäni etsiä kartasta
joen nimeä huomasin erikoisen piirteen. Vaikka vuoria oli
joka puolella näytti joella olevan lukuisia haaroja. Vettä oli
siis saatavilla täälläkin luonnossa, vaikka sitä ei kukaan uskalla
suoraan joesta juoda.

Pieniä vesiputouksia oli lukuisia.

Tässä taas pudotusta, viisainta kun ei katso alas.

Pusikko hiukan suojaa kapeinta kohtaa.

Aivan ihana vuoristolampi, harmi, ettei ollut uimapukua mukana.

Nyt ollaan jo alhaalla taasen.

Lehtimatto.

Varjoisalla puolen tuntui iltapäivällä jo syksyn viileys.

Muutamassa kohden siltaa pitkin olisi päässyt autolla, mutta
ei mitään turhia kaiteita ollut rakennettu.

Onkalo.

Sillalta kuvattua.

Tässä hiukan suurempi silta.

Melkein kuin koivu tuo puu tuossa sillan kupeessa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti