Aamulla oli hiukan viileää, 14 asteen tienoilla klo 10 maissa, mutta koska ei tuullut yhtään, t-paita oli erinomainen asuste heti ensimmäisten nousujen aiheuttaman lämmön vuoksi. Alku olikin rankkaa pystysuoraan nousua, onneksi välillä oli mahdollisuus vähän lepuuttaa sikssak-osuuksilla. Lounaalle saakka kapusimme vuoren rinnettä ylös ja lounastauon jälkeen laskeuduimme vuorelta alas. Yksinkertaista. Keräsimme TAAS sieniä ja sen lisäksi kastanjoita. Itse en suuremmin välitä kastanjan mausta, mutta annoin ne ystävälleni.
Meitä oli tänään vain 13 henkilöä nauttimassa liikunnan hurmasta. Osa porukasta kävelee ripeämmin, mutta aina on meitä peränpitäjiä, jotka syystä tai toisesta askellamme hitaammin. Minä valokuvaajana olen aina auttamattomasti viimeinen. Tosin ilman kameraakin haluaisin nauttia maisemista enkä vain tuijottaa pelkästään jalkoihini. Autoon päästyäni tuntui jaloissa nousut ja laskut ja illalla kotona huomasin taas tuon tutun puupökkelöjalkailmiön. Silti aina tilanteen salliessa olen valmis uudelleen kokemaan maisemien kauneuden rasituksesta huolimatta. On se vaan sen väärtti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti