Kaksi esimerkkipäivää arjesta

Torstaina heräsimme klo 7 kuten joka päivä ja Reijo lähti ulkoiluttamaan koirat. Silloin on jo valoisaa. Minä join aamukahvia ja juttelin Riitan kanssa skypessä parisen tuntia (oho!) , jonka jälkeen söimme monsieurin kanssa aamupalan etupihan terassilla auringon paisteessa. Lämpötila varjossa oli 16 astetta jo klo 9 aamulla,

Siinä sitten rauhassa pohdimme päivän ohjelmaa. Päätimme aamulla tehdä kumpikin omia juttujamme ennen lounasta sekä siestaa ja sitten iltapäivällä käydä pidemmällä lenkillä koirien kanssa. 

Lenkiltä palattuamme kello olikin jo viiden paikkeilla, siinä kun kävimme suihkussa ja valmistelin ruuan, saatoimme sen jälkeen hyvillä mielin istahtaa puoleksitoista tunniksi telkkarin ääreen katsomaan jotakin meneillään olevaa poliisisarjaa. Ilta pimenee kuuteen mennessä.

Reijo vei vielä likat iltapisulle ja antoi niille iltaruuan, jonka jälkeen juomme yleensä iltakahvit ja valmistaudumme nukkumaan. Unihiekka hiertää silmissä jo klo 22 maissa.

"Voiko ihanammin päivä enää alkaa"?

Vuorostaan Torreillesin aavikolla. Kutsun aavikoksi näitä
meren rannan läheisyyteen  muodostuneita karkean
kasvillisuuden alueita.

Myrsky on kuljettanut jostakin valtavan ajopuun rantaan.

Torreillesin oma nakuranta siis aivan meidän naapurikylässä,
Leucatessa, myös tässä lähistöllä, sijaitsee oikea nakukylä.
Asuinalue, jonne joskus kiusasin Reijoa muuttamaan kanssani.

On täällä näköjään satanutkin sen verran, ettei maa ole jaksanut
kaikkea sulattaa.

Perjantaina meillä olikin haipakkaa, aikataulu ei antanut myöten laiskottelua ollenkaan. Aamun toimet olivat vastaavat kuin torstaina, rauhallisine aamupaloineen terassilla, jonka jälkeen aloitin omenapiirakkatehtailun. Olimme nimittäin menossa syömään tänään naapuriin lounasta ja huomenna viikonlopun yli kestävälle reissulle Gruissaniin, jonne molempiin suunnittelin vieväni tuliaisiksi omenapiirakkaa. 

Hiukan ennen puolta päivää marssimme naapuriin omenapiirakka kainalossa ja saimme maistaa mainiota kylmän vuoden ajan ruokaa jo etukäteen. Mielenkiintoista on kuulla, että täällä syödään tiettyjä ruokia vieläkin tiettyyn vuodenaikaan, vaikka raaka-aineita olisikin saatavilla ympäri vuoden.

Siestan jälkeen tiedossa oli kauppareissu ja koirien kanssa pidempi ulkoilu. Vaihteeksi ajoimme Clairaan, Perpignanin kupeeseen, jossa satunaisesti käymme kävelyllä viini- ja hedelmätarhojen keskellä aivan ostoskeskuksen läheisyydessä silloin, kun asiaa on isompaan kauppaan.

Loppuilta kuluikin sitten pikaisesti ruokailun ja laukkujen pakkaamisen merkeissä. Unihiekat viskottiin silmiin samaan aikaan kuin eilenkin.

Naapurin emännän tartiflette, meidän perunalaatikkoa vastaava.

Viikunoita vielä puussa runsaasti.

Viinitarhoja silmänkantamattomiin.

Rusinat valmistuneet, olkaapa hyvä. Ei maistettu.

Ruskan värit täälläkin.

Upea syysmaisema, kaukana taustalla vuoret vähän pilviverhon peitossa.

VIININPUNAINEN viiniköynnös.