Kaksi viikkoa on jo hurahtanut täällä aurinkoisessa, mutta tuulisessa etelässä. Elämän meno tuntuu tutulta ja sujahti helposti entisiin uomiinsa. Helpotusta tähän syksyyn tuo silti se, ettei koulu määrää aikataulua. Toisaalta, itseopiskelun laita on vähän niin ja näin, siihen pitäisi saada pysyvä rutiini aikaiseksi. Olen kuitenkin sen suhteen itselleni armollinen vielä tämän kuukauden.
 |
| Todistus alkuvuoden opiskeluista |
Aamulla päivä valkenee samoilla kellon lyömillä suurin piirtein, jolloin Reijo lähtee koirien kanssa ulos, eli 7:30. Olen yleensä jo noussut yläs reilusti aikaisemmin ja ruokkinut koirat. Itse syömme aamupalan vielä terassilla (vähän viileää välillä) siinä klo 9 maissa. Aamupäivä kuluu erilaisia hommia hoidellessa puoli yhteen saakka, jolloin syömme lounaan ja noin klo 14 on päivälevon aika. Pari tuntia myöhemmin hyppäämme ylös, ulos ja koirien kanssa lenkille. Usein juomme kahvit terassilla kylän leipomossa, josta saa siis myös pullaa 😊 !
 |
| Naapurikylässä kahvilla |
 |
| Herkkupullaa ja hyvää kahvia |
Tänään, kuten useimpina muina päivinä palasimme kotiin melko tarkalleen kuudeksi. Sitten onkin loppuilta vaille ohjelmaa, paitsi koirien ruokinta ja iltapissatus kuuluu vielä Reijon rutiineihin. Iltaisin kirjoittelen sähköposteja tai vaihtelen skypessä tai puhelimessa kuulumisia. Välillä näköjään päivitän blogianikin! Nukkumatti houkuttelee meitä yleensä klo 22.
 |
| Tänään lenkillä metsäpolulla |
 |
| Aurinko paistoi, kerrankaan ei tuullut! |
 |
| Likoilla oli hauskaa |
 |
| Viiniköynnöksissä vielä lehdet |
 |
| Reitti vei paikallistien kautta kotiin |
 |
| Muratti oli vallannut suurimman osan puunrungoista |
 |
| Hienoja käpyjä... |
 |
| Vähän vielä kukkasia pensaassa |
Extra liikunta on huimasti lisääntynyt, kiitos vaelluskerhon aktiivisen ohjelman, kolmena päivänä viikossa. Pe sauvakävelyä ja vuoroviikoin ke sauvakävelyä tahi vaellusta. Su on varattu vaellukselle pelkästään. Noissa vaellusreissuissa menee yleensä koko päivä ja se taas tarkoittaa rytmin sekoittamista päivälevon puutteen vuoksi, siksi harkitsen sunnuntain reissuja tarkkaan. Vaikka ne ovatkin ihania, en silti voi joka kerta lähteä niille mukaan.
 |
| Sunnuntain reissulla jonossa reilut 30 marssijaa. |
Unohtamatta meidän taipumustamme piipahtaa silloin tällöin ravintolaan, jottei vaan kalorit lopu liikunnassa kesken... Ravintolakriitikon tointa emme ole nyt pitkään aikaan harrastaneet, mutta viikolla piipahdimme naapurikylässä, tällä kertaa autolla. Tapasimme irlantilaisen pariskunnan, jonka kanssa juttelimme Ranskassa asumisesta ja kaikesta asiaan liittyvästä. Illalle sopiva päätös oli käydä syömässä hyvässä ravintolassa.
Can Marcel
(linkki) on ollut tutustumislistallamme jo pitkään ja nyt vihdoin suunnitelmamme toteutui. Ihanan merkillistä ruokaa! Zarzuelaa
(linkki) olen jo pitkään halunnut kokeilla, joten valintani ei tällä kertaa vaikea. Reijo rakastaa näitä erikoisia valintoja, mustekalan sisällä färssiä eli lihamureketta (tai näin ainakin kuvittelimme), eikäpä hänelläkään ollut vaihtoehtoja. Jälkiruuat olivat tavanomaisemmat, mutta erittäin maistuvaiset, nam.
 |
| Can Marcel, ravintola Canet en Roussillonissa |
 |
| Zarzuelakin tuli nyt testattua ja todella herkullista oli! |
 |
| Reijon mustekalakääryleissä oli sisällä lihamureketta, juu :) |
 |
| Mun jälkkärissä oli aprikoosihilloa sisällä |
 |
| Tällä kertaa Reijon vuoro kokeilla tuulihattuja |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti