sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Parc Natural dels Aiguamolls de L'Empordà

Vielä kun olisi makeasti nukuttanut, piti viskoa peitto vaan pois ja nousta pakkailemaan tavaroita vaellusporukan mukaan päästäkseen. Lähtö Espanjan puolelle luonnonpuistoon tapahtuisi klo 8 aamulla. Koska olisi syytä varautua koko päivän kestävään koitokseen, yritin pakkailla kaikenlaista tarpeellista (kuten tummaa suklaata :D) mukaan. Eväät ja vaatteet eivät onneksi paljoa painaneet, mutta vesipulloja parin litran edestä jo tuntui kuormassa.

Yhdeksän autoa ajoi letkassa Aiguamollsin luonnonpuistoon lähelle Roses'in kaupunkia (linkki). Tämä alue on valtavan kokoinen, 4866 hehtaaria, se on Ebron suon jälkeen toiseksi suurin kosteikko Kataloniassa! Puistossa elää monipuolinen eläimistö ja kasvisto sopuisaa rinnakkaiseloa. Siellä piti myös kulkea hiiren hiljaa, mikä selkeästi tuotti ongelmia muistaa, koska tottakai juttua oli jälleennäkemisen kunniaksi monenlaista.

Puolivälissä matkaa pidimme lounastauon ja juttelimme tulevasta Lapin reissusta. Aina joku viitsii kantaa viiniäkin mukana ja sitä tarjotaan mukana oleville. Nytkin meitä oli yli 30 henkilöä ja silti pullosta riitti tarjottavaksi saakka. Lisäksi makoisia leivonnaisia ja sipsejä oli yleisessä jakelussa. Todellinen picnic!

10 tuntia myöhemmin hoipparoin kotiin, 6 tuntia kävelyä ja kilometrejä 15 ja puoli. Mukavaa oli nähdä Espanjan maisemia. Illan vietin Reijon kainalossa katsellen Midsommerin murhamysteerejä. Huomenna ei onneksi tarvitse lähteä mihinkään.


Haikaroita vai flamingoja?

Oikein rämettä...

Saimme nauttia välillä näköalapaikoilla hienoista maisemista!

Välillä niityn viertä, tuollakin kauempana näkyi lintuja.
En vaan ollut ymmärtänyt ottaa kunnon kameraa mukaan.

Katseluaukoista sai tutkailla, josko siellä harvinaisemmat lajit
näyttäytyisivät.

Monenlaista elinolosuhdetta.

Kosteikon toisella puolella laidunsivat hevoset.

Sitten vaan jalanjälkiä tunnistamaan!

Lahden toisella puolella näkyi Roses.

Tuonne torniin kiipesimme katselemaan näkymiä.

Virallinen kyltti.

Makeaa vettä?

Infotaulusta tietoa englanniksikin jopa!

Heppaset eivät ihmetelleet turistilaumoja.

Oikeat bongarit ja heidän välineensä... kännykkäkamerallakin
sai riittävän tarkkoja kuvia.

Puolivälin etappi ja ranta näkyvissä! Tuolla meillä oli picnic.

Paussin jälkeen marssimme tunnin verran
hiekkarantaa pitkin, voin kertoa, että
se tuntui raskaalta.

Sisäjärvellä jollat harjoittelemassa.

Lopulta polkumme vei lehmälaitumien ohi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti