Les Toques Blanches du Roussillon, L'Horizon

Jottei elämä täällä olisi liian joutilasta, pitää keksiä välillä jotain aktiviteettia, kuten syöminen :D! Hyvä tekosyy päästä kokeilemaan uusia erilaisia ravintoloita, on aloittaa "ravintolakriitikon" ura ;), harrastus miellyttävämmästä päästä... Turistitoimistosta opastettiin meitä tutustumaan Tötteröhattujen (kuten valkoista korkeaa kokinhattua nimitän) ravintoloihin (linkki) ja niinpä aloitimme epävirallisen urakkamme ravintolasta nimeltään L'Horizon, Canet en Roussillonissa.

Odotukset olivat korkealla menomatkalla, sillä ravintola sijaitsi neljän tähden kylpylähotellissa, jonka olimme nähneet ulkopuolelta monesti matkallamme St Cyprieniin. Olin varannut meille pöydän aiemmin päivällä ja vastaanotto saavuttuamme oli kuin kuninkaallisilla, sillä henkilökunta seisoi rivissä tervehtimässä ja toivottamassa tervetulleeksi heti sisääntulon jälkeen, kun hovimestari ohjasi meidät ikkunapöytäämme. Heillä ei ilmeisesti vielä ollut muita asiakkaita...

Tilasimme molemmat aperitiivimme ja tutkimme innoissamme ruokalistaa. Ensivaikutelma listasta oli, ettei oikein tahtonut löytyä mitään "tätä-haluan-kokeilla-ehdottomasti"-elämystä, joten muutaman otsan rypistelyn jälkeen päädyimme molemmat testaamaan Menu Dégustationin, jossa oli neljä ruokalajia. Aperitiivit tuonut tarjoilija järjesti meille jo aluksi hauskan episodin, hän toi Reijon tilaaman oluen ja oli kävelemässä aivan tyytyväisenä shamppanjalasini kanssa pois, kun yskäisin ja kerroin, että tuo lasi on varmaan tarkoitettu minulle. Normaalit asiaankuuluvat pahoittelut hymyn kera ja minäkin sain aperitiivini :).

Tässä kuvina ateriamme, suluissa oma suurpiirteinen suomennokseni, ei välttämättä tarkka ja oikea. Amatööriravintolakriitikon ura voi alkaa...

Mise en bouche surprise (yllätyssuupala)

Tämä oli herkullinen tartar-kokemus. Olin iloisesti yllättynyt, sillä en ollut maistanut täällä Ranskassa koskaan tartar-pihviä. Koko ja maku sopiva minulle. Reijon mielipide: "söihän tuota" Hieno alku :)!

Escalope de Foie gras "Facon pot au feu" (hanhenmaksaa
valmistettu kuuluisan ranskalaisen lihapadan tapaan)

Ruuan raaka-aineet antoivat odottaa herkkua, mutta toisin kävi... Tämän ruokalajin olisi pitänyt olla kuuma, uskon niin, mutta valitettavasti saimme jäähtyneen annoksen eteemme. Liemi maistuisi huomattavasti paremmalta kuumana, varsinkin kun annoksessa oli jotain creme fraichen tapaista lisukkeena. Hanhenmaksa itsessään oli mielestäni aivan huippua. Harmillista, että kokonaisuus kärsi annoksen jäähtymisestä! Tietysti voisi lähteä sille annoksen palautuksen tielle, mutta tänään en sitä halunnut tehdä. Olen lukenut jostain toisesta blogista, että annoksen palautuskäytäntö kaikkine hässäköintineen pilaa illan tunnelman ja olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä. Tarjoilijoita pyöri kyllä lukuisa määrä salissa, meidän oma nuori tarjoilijamme oli tosin itsensä kanssa eksyksissä, joten en ihmettele, jos annokset ovat ehtineet jäähtyä. Reijo ikävöi enemmänkin hanhenmaksan menetettyä makua kuin annoksen lämpötilaa... Hänen mielestään hanhenmaksa maistui vetiseltä.

Pavé de Daurade Royale, Asperges Vertes émulsion litchi.
(Kultaotsa-ahvenen kyljyspala tarjoillaan vihreän parsan ja litchi-"kastikeen" kera
kuvassa kastiketta tarkoittaa ehkä? nuo pienet vaal.pun. tipsaukset)

Tässä vaiheessa kriitikolla alkoi olla jo hiki otsassa. Tämän annoksen olisi pitänyt olla Reijon mieleisin ruokalaji, mutta hän jätti melkein kokonaan sen syömättä. Ravintola mainostaa itseään seuraavasti: une cuisine castonomique et une carte diététique. Tarkoitti varmaan tässä annoksessa, että kala maistui höyrytettynä ilman suolaa juuri sille mille sen pitikin maistua. Minusta se maistui vetiseltä. Vertasin tätä liiaksi kypsytettyyn loheen ja oli tosi vaikea tajuta, että tämä oli meidän herkkukalaamme, jota aiemmin olemme ilolla syöneet eri ravintoloissa. Onneksi annos oli kuuma ja parsat syötäviä... "Lautanen" lisäsi tarjoilijalle haastetta, nestettä valui väkisinkin hänen päällensä (käsiliinasta ei tietoakaan)  ja hämmennys lisääntyi entisestään neitorukalla. Sanoinkin Reijolle, että taitaa olla ensimmäinen ilta tarjoilijana.

Médaillon de Veau, Pomme purée truffée aux morilles
(sisäfileen palanen korvasienillä maustetun perunasoseen kanssa)

Tämä taas oli minun odottamani ruokalaji ja olin erittäin tyytyväinen lihanpalasen kypsyyteen ja makuun. Perunasose oli liisterimäistä, mutta en olisi sitä kuitenkaan syönyt, joten se ei haitannut. Annos oli mielestäni yllättävän yksinkertainen. Reijo maisteli hiukan lihanpalastaan ja olisi muuten varmaan syönyt sen mielellään, mutta hänen vatsansa ei pidä varsinkaan punaisesta lihasta, joten minä lihansyöjänä uhrauduin ja herkuttelin loput hänen pihvin palasestaan. Koska kumpikaan emme koskeneet perunasoseeseemme, tuli tarjoilijallemme suuri hätä. Hän oikein tiedusteli, että mikäs nyt on kun ei muussi kelpaa :). Pakko harrastaa priorisointia, kun on näin monta ruokalajia.

Tästä kuvasta olisi tarkoitus näkyä lihan hieno kypsyysaste,
muttei se taida oikein onnistua... sinällään kaunis lautasen
pohjaväri estää lihan värin erottumisen.

Classique Douceur de Chocolat Noir
(klassinen herkku tummasta suklaasta)

Tämä oli illan paras ruokalaji. Molemmat olimme sitä mieltä, että kakku oli parempi kuin mitä normi suklaakakulta voisi odottaa. Se oli ikäänkuin yllättävän hyvää vai voiko suklaakakusta niin sanoa :)? Kaverina lusikassa oli jäätelöä (tai ehkä sorbettia), mutta en saanut selvää mitä lajia, saattoi olla mantelijäätelöä.

Kakku ansaitsee lähikuvan, niin herkullisen suussasulavaa se oli!

Jälkkärikahvit armanjakin kanssa nautimme terassilla ulkona
tähtitaivaan alla.

Tässä lista kahvin seuralaisista.

Tässä nauttimamme menu.

Illan aikana tapahtuneet sähläykset eivät meitä haitanneet, vaan meillä oli oikein hauskaa. Olimme odottaneet korkeatasoisempaa esitystä, mutta tänään se ei jostain syystä toteutunut. Kriitikon uralla tämä oli kuitenkin mieleenpainuva elämys! En kuitenkaan tulisi toiste. Viikon kuluttua uusi tötteröhatturavintola...