Les Toques Blanches du Roussillon, Le Don Quichotte

Tänään poikkesimme vuokraisäntäpariskunnan kanssa lounaalla tötteröhatturavintolassa Canet en Roussillonissa (linkki). Ravintolakriitikon ura sujui heikosti samaan aikaan seurustelun kanssa... Unohdin valokuvata annoksia, enkä muistanut ottaa ylös ruokalajien nimiä ranskaksi.
Olimme vähän vakoilleet nettisivuilta tietoja ravintolasta etukäteen ja valinneet juurikin sivujen perusteella tämän seuraavaksi kohteeksemme; nuoren parin pitämä perheravintola, jossa lähiruokaa ja juomaa.

Alkuruuaksi otimme Reijon kanssa Bisque de Langoustines, äyriäiskeittoa, joka sitten osoittautui liemeksi ilman kermaista lisää. Herkullisen makuista kuitenkin ja kuumaa. Sopivan "laiha" alkuruoka meidän ruokavalioomme. Vuokraisännät valitsivat Carpaccio de Saint Jacques'n. (kampasimpukkaa) Nämä siis ennätimme syödä ennenkuin kamera kävi edes mielessä... Ruokalajien nimet ovat suuntaa antavia, eivät välttämättä sitä, mitä listalla luki.

Pavé de maigre, Reijon suomennospalvelu kertoi kalapalan
olevan kotkakalaa.

Valitsimme Reijon kanssa pääruuaksi kalaa, kun taas vieraanamme ollut pariskunta yksimielisesti otti ankan rintaa. Sitä en käynyt kuvailemaan, etten häiritsisi ruokailua. Enpäs ollut aiemmin maistanutkaan kotkakalaa! Annos oli sopivan kokoinen, mutta jälleen kerran jäähtynyt. Se on yleensä minusta harmittavaa. Mutta tänään se ei haitannut, sillä jutellessa kuumempikin ruoka olisi kylmennyt. Muuten kalan maku oli hienostunut ja kypsytys oli tapahtunut makuja säästäen.

Sorbet à la pêche, persikkasorbettia.

Jälkiruuaksi valitsimme me kolme persikkasorbettia Reijon halutessa maistaa toista vaihtoehtoa, torttua, jonka nimi jäi minulta unholaan. Meille muille toimitettiin pienet maistiaispalat siitä ja minulle tuli mieleen lähinnä pähkinäinen versio maustekakusta. Tuo kermavaahdon oloinen Turron-vaahto oli herkullista, kun sipaisin sitä omalla lusikallani Reijon annoksesta. Persikkasorbetti oli pitkästä aikaa nautittuna erittäin raikas, kevyt, mutta samalla täyteläinen.

Tämä oli mielenkiintoisen makuinen torttu turrón-vaahdolla.

Reijo sanoi, että kahvin kanssa tämä torttu oli ihan syötävää, vaikka siinä oli mausteena hänen mielestään kardemummaa, josta hän ei pidä. Monsieur ei juuri ylisanoja viljele arvosteluissaan :).

Erinomaista punaviiniä lähialueelta.

Otimme omistajan suosituksesta tätä punaviiniä ja monsieur varsinkin oli vaikuttunut viinin mausta. Onneksi tämä viinitila on tässä lähistöllä Saint-Nazairessa (linkki), että voimme käydä ostoksilla myymälässä paikanpäällä.

Kahvit vielä jälkiruuan päälle ja ruokailu voitiin todeta päättyneeksi. Hintaa lounasmenulla oli 20 euroa ja mielestäni hinta-laatusuhde oli kohdallaan. Monta maisteltavaa ruokalajia tällaisella annoskoolla ja vatsa kiittää. Yhtään ei ollut liian täysi olo. Tänne saattaa tulla toistekin kokeilemaan jotain muuta menua illalla.