Kysellessäni etukäteen puhelimitse paikalliselta rautatieyhtiöltä (SNCF) lipunostomahdollisuutta keltaiseen junaan selvisi, ettei se liikennöi ennen joulukuuta. Rataosuus taisi olla remontissa. (minä ymmärtää hyvin ranskan kieltä :D) Nytpä sitten ei auta muu kuin odotella.
Vaihdoimme retkemme päämäärää toiseen kohteeseen, jonne Reijo halusi jo viime vuonna
foliohattuja tapaamaan eli
Bugarachin vuorelle katsomaan
maailmanlopun (siis sen, jota ei sitten tullutkaan) turvapaikkaa, jonne ihmiset v. 2012 joulukuussa tungeksivat. Ymmärrän hyvin, etteivät paikalliset pikkukylän asukkaat olleet kovin ilahtuneita. Toivottavasti ruuhka on laantunut ja meihin suhtaudutaan suopeasti.
Lähdemme matkaan aamulla ja tarkoitus olisi lounastaa siellä ylhäällä
ravintola Ferme de Janou'ssa. Sitä on kehuttu paikallisista erikoisuuksista ja ravintolan yhteydessä on puoti, josta voi ostaa ravintolan omia tuotteita sekä viinejä. Huomiseksi on lupailtu aurinkoa ja reipasta tuulta, vuori-ilmasto on varmasti virkistävää!
Eilen satoi vettä muutaman tunnin ja sää oli harmaa koko päivän, minkä vuoksi tänään auringon pilkahdellessa olinkin heti iloinen ja valmis ulkoilemaan. Kävin koirien kanssa reilun tunnin lenkillä ja matkaa taivalsimme reippaat viisi kilometriä. Tuuli puhalsi sen verran navakasti, että monsieur päätti pitää vapaata kävelystä.
 |
| Ihana aurinko paistaa! |
 |
| Likkojen kanssa lenkillä. |
 |
| Poseerausta nakkipalkalla... mammatiikeri niin tosissaan :). |
 |
| Hämärän kanssa kilpaa kotia. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti