Ihasteltavaa riitti pikkukadun varsilla kiitettävästi ja kun väsymys alkoi tuntua konteissa, pistäydyimme katukahvilaan juomaan kupposet kahvia. Ulkona oli miellyttävä istua ja antaa kiireisemmän ajan lipua ohi. Jonkun aikaa tuumailtuamme jatkoimme takaisin joenvarteen ihailemaan laivaliikennettä sekä rannassa kiinni olevia asuntoveneitä. Takaisin hotellille oikaisimme Tuilliersin puiston läpi ja minä koohotin jälleen niin innoissani (lue: lounaan kuva silmissä), että kävelimme vähän ohi kotikadustamme. Lopulta oli jo pakko tiedustella tietä kotiseudulle, sen verran väsymys painoi ja kartan luku takkuili. Apu löytyi, samoin tuttu katu ja lounaallekin pääsimme ihan hotellin lähellä olevaan "pikaruokalaan", joka yleensä lounasaikaan on ihan tupaten täynnä.
Lounaan jälkeen normikuviot ja kops, pää tyynyyn. Muutaman tunnin kuluttua olin jo valmis hakemaan kaupasta lisää hedelmiä... ja no, okei, juustoakin vähän. Aira jäi suosiolla lepuuttamaan hotellille. Kauaa ei kauppareissulla aikaa vierähtänyt, suorastaan juoksin takaisin, jotta saisin maistaa mansikoita, joita kilon (vähempi ei riitä) verran kaupasta ostin. Mansikat olivat ranskalaisia.
Vaikka lounaan jälkeinen pömppövatsaolo tuntui vielä selvästi, oli pakko ennen nukkumaan menoa syödä mansikoiden lisäksi tietty vähän juustoa ja hedelmiä.
Tällä viikolla aika on muutenkin rynninyt eteenpäin ja pian on reissun loppu käsillä. Ainut asia, jonka etukäteen päätimme tehdä, on vierailu Edith Piafin haudalla. Sen aika on siis nyt viikonloppuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti