Marché aux Puces de la Porte de Vanves eli kirpparilla

Yöllä satoi ja eilen illalla olin katsonut säätiedotuksesta, ettei aamullakaan olisi säässä hurraamista, joten puhelimme alustavasti pitävämme vapaapäivän kiertelystä, varsinkin, kun Airan jalkoja oli alkanut särkeä. Yllätys odotti meitä aamulla kahdessa asiassa: olimme ensinnäkin nukkuneet molemmat varttia vaille yhdeksään ja kun avasin verhot, paistoi aurinko ja ilma tuntui lämpimältä. Aamupalalta tullessamme huomasin esitetelineessä Pariisin kuuluisasta kirpputorialueesta kertovan esitteen ja nappasin sen suurempia ajattelematta mukaan. Huonessamme lueskelin sitä ääneen ja tarkistin netistä sinne olevan reilu 5 km matkaa. Nopeasti syntyi päätös, aurinko paistaa, ulos ja kirpparille, jippii!

Päästyämme perille klo 11, ihmisiä kuljeskeli alueella jo riittävästi ruuhaksi saakka, mutta eipä se meitä haitannut, kiirettä kun ei ollut minnekään. Kauppiaat olivat miehittäneet kahden kadunpätkän verran kävelyteitä molemminpuolin katua ja kun olimme kahlanneet läpi molemmat pätkät totesimme, kolme tuntia myöhemmin, että kylläpä heitä olikin runsaasti!
Leppoisaa oli vaellella ja tutkia kaikkea myytävää Pariisin kirpparilla, paljon erilaista ja mutta kuitenkin vähän samanlaista kuin Suomessa. Airan mielestä myytävänä oli kauniimpia (ja kalliimpia) tavaroita kuin Suomessa. Kokemus oli miellyttävä eikä edes väsymys saanut meitä katumaan tekoamme. Ennenkuin suunnistimme takaisin hotellille, kävimme syömässä salaatit, jotka tällä kertaa olivat sopivan kokoiset.

Matkan varrella sattui kuinkas ollakaan kulkureitillemme tavaratalo, josta kävimme etsimässä Airalle torkkupeittoa. Sellainen sieltä tarttuikin mukaan ja kaikkine kimpsuinemme ajoimme taksilla kotiin.
Unta ei tarvinnut odottaa.

Ilta kului puikot suihkien ja rattoisasti mukavia jutellen. Ihanaa olla Pariisissa -edelleen.