Tutkimme paikan päällä olevaa aluekarttaa ja suunnistimme sinne osaan suoraan, jossa Edithin haudan ilmoitettiin olevan. Kiersimme aluetta kuin kissa kuumaa puuroa eikä hautaa vaan löytynyt. Kysyin sitten lopulta neuvoa toisilta turisteilta, joilla oli hautausmaasta paperinen karttaversio. He neuvoivat meille oikean suunnan, joka olikin sitten aivan toisaalla... No, pääasia, että pääsimme perille ja saimme osoittaa oman tervehdyksemme Edithille.
Kävelyä tuli muutaman tunnin verran täälläkin, tosin mukulakivistä johtuen ei niin miellyttävää. Paljon mielenkiintoista vaikka surullista nähtävää löytyi hautausmaalta, valokuvat kertokoot puolestaan.
Tultuamme takaisin pakkailimmme laukkujamme. Vetäisimme kunnon päivälevot, sillä olimme suunnitelleet menevämme illalla syömään läheiseen kalaravintolaan. Kellon käydessä seitsemää suunnistimme ravintolaan ja Aira valitteli, ettei hänen ollut nälkä. Saimme kuitenkin tilattua molemmat omat annoksemme ja syötävää todella riitti. Ruuassa ei ollut moittimista, mutta palvelu oli mitäänsanomatonta. Emme antaneet tilanteen latistaa lomafiilistä vaan suuntasimme hotellille takaisin hyvillä mielin. Taksi aamuksi oli sovittu kuljettamaan meidät lentoasemalle ja meillä olisi mukavasti aikaa istua vielä kerran aamiaisella rauhassa. Menimme aikaisin nukkumaan ja olimme tyytyväisiä viikon saldoon. Kaikenlaista olimme saaneet nähdä ja kokea, etukäteen suunniteltua ja jotain improvisoituakin tuli tehtyä.
Maanantaiaamuna heräsimme klo 7 ja suunnistimme heti aamupalalle. Tungosta ei ollut ja kiirekin oli mennyt jo ohi. Taksimatka sujui leppoisasti ja olimme ajoissa lentoasemalla. Lähtöselvitykseen jouduimme hiukan jonottamaan, vaikka tulimme ajoissa, mutta sepä ei haitannut. Ennätimme tehdä ostoksia ennen koneen lähtöä ja hankkia myös salaatit evääksi. Matka Helsinkiin sujui nopeasti ja oikein tuntui haikealta jättää Pariisi. Onneksi tänne pääsee toistekin, toivon mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti