APERITIIVI
salmiakkivodkaa ja näkkileipää tuorejuusto-kinkku-suolakurkkutahnalla
ALKURUOKA
hernekeittoa, ruis- ja näkkileipää Oltermannilla
PÄÄRUOKA
savustettua lohta, valkosipulikermaperunoita, lanttukuutioita ja punajuurikiusausta,
lisukkeena vihreää salaattia
JÄLKIRUOKA 1
suomalaisia juustoja: Turunmaa, Aura sekä Polar
<>
JÄLKIRUOKA 2
pannukakkua, hilloa ja vaniljajäätelöä kahvin kera
Valokuvat lisäsin vasta lauantaina, koska en todellakaan halunnut/ehtinyt kuvailla itse tilaisuudessa. Olimme alunperin suunnitelleet tarjoavamme lounaan ulkona, mutta tuulen voimakkuus pilasi hienon suunnitelman. Ei olisi ollut kiva metsästää lautasliinoja pihalla...
Aperitiivi oli mielikuvitusköyhä, mutta onneksi se ei ollut pääasia.
Suksee oli melkoinen hernekeitolla ja juustoleivällä. Juustohöylän käyttö herätti hilpeyttä. Täällä kun juustoa leikataan veitsellä, mikäli sitä tarvitsee paloitella. Valmiiksi siivutetut juustot ovat myös saatavissa kaupasta. Ikean myötä näköhavaintoja juustohöylistä myös ranskanmaalla oli tehty!
Pääruokana tarjottu lämminsavulohi oli harvinaista herkkua, kylmäsavustettuna sitä on saatavana kaupoista. Samoin valkosipuliperunoiden tapaista kermaperunaa ei juurikaan ravintoloissa ole saatavilla punajuurikiusauksesta puhumattakaan. Sinihomejuuston liitto punajuuren kanssa aiheutti myös kysymyksiä. C'est possible?
Lanttukuutiot olivat monelle uusi tuttavuus, vaikka kaupassa lanttua onkin myytävänä aivan kuten Suomessakin. Osa porukasta sanoi kuulleensa/luulleensa, että sitä syötetään vain eläimille. Eräs kertoi lantun olleen yleinen raaka-aine sodan aikana tarjotussa ruuassa.
Koska kuivatut sienet olivat päässeet meiltä loppumaan, tein kylmän kastikkeen kalalle creme fraichesta, majoneesista ja punasipulista.
Juustoista Aura sai parhaimmat arviot ja se syötiinkin melkein loppuun. Se olisi saattanut mennä kokonaankin, mutta ranskalaiset eivät ota "viimeistä" palaa.
Pannukakusta oli tulla todellinen pannukakku, sillä kaasupullo loppui kesken sen paistamisen. Meillä kun uunikin toimii kaasulla. Onneksi huomasin, ettei paisto oikein edisty ja pelastin sen mikä on pelastettavissa! Hiukan laatu siitä kärsi, mutta kukaan ei valittanut! (Tjaa, taisin minä jotain mutinaa Reijon suusta kuulla :D)
Helpotuksen huokaus, kun oma lounaamme on saatu kunnialla päätökseen, taasen voimme odotella seuraavaa kutsua hyvillä mielin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti