Jonkunlainen keväthuumaus on käynyt lisäksi arkisen elämän puolella, sillä käveltyäni lukemattomia kilometrejä hyvin rakennetussa kävely/pyörätieverkostossa lähiympäristössä aloin ajattelemaan, jospa minäkin hankkisin pyörän. Tuumasta toimeen pääsinkin pian asian julki lausuttuani naapurillemme. Hän oitis tokaisi, että kauempana asuva tuttavamme omistaa pyörän, jolla ei uskalla enää ajaa. Kauppojen hierominen oli sangen helppoa. Hän pyysi uuden karheasta pyörästään 50 euroa ja minä suostuin. Kauppaan kuului tavarakori sekä lukko. Päätin hankkia kypärän ja suojella jo vähän tärähtänyttä päätäni, eipä tuota enempää kannata kolautella!
Kiireistä tämä eläkeläisen elämä tuntuu olevan, kun läksyjäkin on vähän jo rästissä. Opiskelua, sauvakävelyä ja vaellusta olisi kaksi kertaa viikossa kutakin, siihen jos kuvittelet vielä pyörälenkkiä ja koirien kanssa kävelyä, tuntuisi menevän ylikunnon puolelle, huh!
Elämä on ihanaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti