Torreillesissa

Perjantaina oli taasen mukavaa päästä kotimaisemiin kävelemään. Aiemmin olin sanonut, että melkein kaikki rantakylät olemme jo nähneet, mutta olin unohtanut Torreillesin, varmaan siksi, koska se oli lähellä. St Marie la Merin jälkeen käännyimme Torreillesiin ja olimme valmistautuneet samankaltaisen elämykseen kuin muiden rantakylien kierroksella. Mutta toisin kävi. Muuten pitäisin tätä parhaimpana paikkana ulkoilla koirien kanssa, mutta ne pahuksen takiaisten aiheuttamat sotkut kummittelevat vieläkin pilaamassa Torreillesin ansaitseman sijan ulkoilureittien ykköspaikalla. 

Samalla suunnittelimme vierailua Port-la-Nouvelleen ensi viikolla, sillä asuntoja etsiessä olisi kiva tietää, millaisia maisemia mikäkin paikka tarjoaa. Nyt olemme käynnistäneet projektin, jonka tarkoituksena on löytää meille asunto ensi talveksi. Silloin asumme täällä jo puolet vuodesta! Haemme netistä vapaita asuntoja sekä käymme kiinteistövälitystoimistoissa kyselemässä apua. Mielenkiintoista on katsoa, mistä kylästä löydämme ensi talvena itsemme asumasta.

Kaktuksia oli todella runsaasti tällä kävelyreitillämme.

Kerrankin rantatontti, jolle ei ole rakennettu! Lienee suojelukohde.

Tässä samalla reitillä kuvattuna hiekka-aavikko, kuten tuota maaperää nimitän.

Ja onhan tuota rantaakin muutama kilometri.

Kävelyreitti oli hyvin merkitty. 

Kaktuksen hedelmä. Hedelmiä oli runsaasti ja osa oli jo pudonnut maahan.

Autolla olisi päässyt rantaan saakka. 

Pyöräilijöille oli omat reitit.

Alueella oli myös niitty, joka näytti kasvavan aivan rauhassa.
Sinne emme menneet enää urheilemaan, sillä molemmilla likoilla
oli takiaisia, suuria sellaisia, jo tassut ja helmat täynnä.
Mielenkiintoinen operaatio odotti kotona. Lissulta piti leikata
kauniit tassukarvat pois, kun takiaistakku oli niin tiukka :(.

Ranta-alueen kaktuspelto.

Talot ovat kaukana. Kartasta katsoin ja näytti
olevan peräti naapurikylän asumukset. 

Joku oli asettanut simpukan kuoret sievästi rinnakkain :).

Näitä puita ihmettelimme kaikki. Mahtoivatko olla ajopuita?

Tämäkin pitkä puunrunko oli kelottunut. Lähimaastossa ei kyllä pensaita
kummempia kasvanut. Tuo sininen on roskapönttö, joita oli sijoiteltu
kiitettävän tiheään rannalle ja reitin varrelle. Koiran kakkapussin kantaja kiittää!