Asuntoja olimme katsoneet kiivaasti viikonloppuna ja alkuviikosta netistä ja valitsimme kolme toimistoa täältä Canet-en-Roussillonista, jossa aamupäivällä kävisimme. Ensimmäinen toimisto oli kokonaan kadonnut, ei löytynyt enää netissä annetusta osoitteesta. Toisessa toimistossa mieshenkilö ystävällisesti kehoitti soittelemaan ensi heinäkuussa, jotta voisi kertoa meille vapaana olevista taloista. Kolmannessa toimistossa naishenkilö kertoi, ettei taloja ole laisinkaan vuokralle heidän toimistossaan ympäri vuoden vaan vain kesäksi. Sehän tuli sitten selväksi. Ei tupata sitten!
Palatessamme autolle halusin käydä vielä
toimistossa, jonka olin jo bongannut kävellessä viimeiseen etukäteen valitsemaamme toimistoon. Reijo suhtautui nuivasti, eikä halunnut toimistoon, jonka ikkunassa luki kausivuokrausta. Minäkö itsepäinen? Sanoin Reijolle, että hän odottaisi, haluaisin vielä tarkistaa tämän paikan ennen kotiin suuntaamista. Menin sisälle ja kaveri aloitti välittömän tervetulotoivotuksen pyytämällä istumaan, kun kuuli, että haluaisimme vuokrata talon talveksi. Jouduin pyytelemään anteeksi ja kerroin kutsuvani kumppanini paikalle. Huutelin ovelta Reijolle, joka onneksi ei ollut niin itsepäinen ;), vaan saapui paikalle kutsusta.
Antoin Briand puhui jopa englantia erinomaisesti, helpompi Reijolle, vaikka mielestäni monsieur Ruotsalainen ymmärtää jo paljon ranskan kielen puhetta. Itse sen sijaan naureksin, ettei asuntoon liittyvä sanasto millään käänny englanniksi, koska olin sitä muutaman viikon ranskaksi tankannut.
Kaikki pisteet tälle erinomaiselle asiakaspalvelijalle, hän ainakin lupasi hankkia meille asunnon, eikä vain myynyt eioota! Reijokin hymyili jo poistuessamme autolle, tämähän oli jo parempi kuin ei mitään.
Tässä asunto kiinnostuneille katsottavaksi. Mitään ei ole sovittu, mutta lupaus asunnon näyttämisestä saatu, kunhan omistajalta ensin kysellään lupa. Pitäkää peukkuja. Matkaa rannalle pari kilometriä, kävelymatka, sanoi monsieur R.
Joskus viime vuonna monsieur oli katsonut netistä, että Alényan kaupungissa vuokrattaisiin kyläkoulua ja sen innoittamana lähdimme tutustumaan tähän sisämaan pikkukaupunkiin. Sieltä olisi St Cyprienin rannalle noin viisi kilometriä. Ei siis paha. Tietenkin unohdin kameran autoon, joten tässä kännykällä räpsittyjä kuvia Alényasta. Kyläkoulun osoitetta meillä ei ollut, mutta kävelimme huviksemme ympäri kylää auringon paistaessa jälleen ihanasti.
 |
| Tyylikäs tiilivuoraus, tykkään. |
 |
| Kauniita rakennuksia. Muistomerkki sodissa kaatuneille. |
 |
| Kaivohan se siinä! |
 |
| Harmi, etten osaa tätä kunnolla suomentaa, laatta ainakin karkotettujen ja internoitujen muistoksi. |
 |
| Toriaukio. |
 |
| Turistitoimisto sijaitsi hienossa rakennuksessa. |
 |
| Kaupungin kartta. |
 |
Kerrassaan kivasti laitetut parvekkeet, kukkasia oli vielä kadullakin.
Tässä tyypillinen kaupunkitalo, seinät kiinni toisessa talossa ja
huoneita useammassa kerroksessa päällekkäin. Tässäkin kolme kerrosta
näyttäisi olevan saman asukkaan käytettävissä. |
 |
| Raatihuone (saattaa olla myös kaupungin virastotalo). |
 |
| Tässä kuvassa kirkko. |
 |
| En voinut olla ihastelematta tuon talon väriä, upea!!! |
 |
Ei huono tämäkään, otin kuvan kiiruusti, sillä naapurin rouva oli juuri
tulossa patongin hakureissulta kotiin. Ei me mitään turisteja olla :). |
 |
| Ei näkynyt kerrostaloja täällä kaupungin osassa. |
 |
Nuo muurit on taidokkaasti entisöity tai tehty muuten vaan
vanhan näköiseksi. |
 |
Tässä jälleen onnenkantamoinen, samalla hetkellä räpsätty
kuva, kun Lissu pyytää lupaa ylittää katua. Minä olin mamman
kanssa jo hätäisenä tien toiselle puolen tölväissyt, ai mikä suojatie? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti