PERJANTAI, Sint-Tuiden, Belgia - Neuenkirchen, Saksa, 355 km

MINUSTA ON TÄNÄÄN TULLUT ISOÄITI! Aamulla sain soiton pojaltani, joka vahvisti asian. Pieni mies painoi 3,6 kg ja oli 50 cm pitkä. Siis suurempi kuin isänsä syntyessään :).

Muuten paluureissu on jatkunut viikon tauon jälkeen mukavissa merkeissä. Aurinko paistoi ja pakkasta oli hiukan jopa Belgiassa lähtiessä siten, että jääraapalla oli käyttöä. Itse ajaminen sujui hienosti, minä olin ohjaimissa ensimmäisen kaksituntisen ja Reijo ajoi loput. Perillä Neuenkirchenissä olimme hyvissä ajoin puoli yhden maissa ja huonekin oli valmiina jo, joten ajoitus sujui loistavasti. Ihmetystä aiheutti se, että näimme ensimmäisen kerran lunta kolmeen kuukauteen! Onneksi voimme näin vähitellen totuttautua lumeen ja pakkaseen ennen Suomeen paluuta. Täällä pakkasta oli aivan nimeksi, lähtiessä aamulla -1,5 astetta ja iltapäivällä perillä nollan tietämissä.

Viimepäivien tapahtumat tuntuvat jotenkin kaukaisilta taasen, kun matkarutiinit käynnistyivät. Nyt on merkitystä vain sillä, että osaa kunakin päivänä oikeaan osoitteeseen, saa huoneen hyvissä ajoin ja jotain ruokaa itselle ja koirille ennen nukkumaanmenoa. Huomenna kutsuu jo Tanska ja sitten Ruotsi, siis melkein kuin kotona :). Toisaalta tuntuu ihan kivalta tulla kotiin nyt, kun pääsee tervehtimään pientä pojanpoikaa ja järjestämään asuntoasioita Suomessa.

TORSTAI, Sint-Truiden

Tänään meillä on pakkauspäivä. Jonkun aikaa olemme saaneet levitellä tavaroitamme pitkin asuntoa, joten nyt sitten jälleen mietimme, kuinka saada ne mahtumaan takaisin. Jotenkin niiden määrä on myös salamyhkäisesti lisääntynyt! Kun lähdimme 18. tammikuuta, olimme varautuneet vain reilun viikon mittaisen matkan tekoon ja lastanneet tavaramme sitä silmälläpitäen. Tämän vuoksi olemme joutuneet tekemään uudelleen järjestelyjä, koska tässä on kulunut viikon verran ylimääräistä aikaa. Sää täällä on myös ollut lämpimämpi kuin mitä alunperin oletin. Ei ihme kyllä räntäsadetta, eikä pakkasta!

Tänään kävimme hakemassa leipomossa Limburg Vlaai-nimistä torttua maistiasiksi, sillä sulhon omistaja sanoi, ettemme voisi lähteä maasta sitä maistamatta. Muutenhan olemme herkutelleet täällä ihan normaalisti suklaalla, mutta tänään sitten kokeilimme tuota leivonnaista ja on pakko myöntää, että herkullista se oli.

Loppumatkan suunnitelmana on huomenna ajaa Saksassa Bakumin lähelle, lauantaina Tanskan puolelle rajan yli, sunnuntaina Ruotsin puolelle uuden sillan yli, maanantaina Jönköpingin maisemiin sekä tiistaina lähelle lauttarantaa Tukholmassa. Laivahan lähtee tiistaina 4.2. klo 20 maissa Tukholmasta. Kotona Kokkilassa olemme toivottavasti keskiviikkoaamuna, huokaus.

KESKIVIIKKO, Sint-Truiden

Tänään on ollut todellinen lepopäivä! Aamulla en noussut sängystä lainkaan, sillä aamiainen tarjoiltiin minulle onnekseni :). Iltapäivällä Reijo hoiti koirien kanssa ulkoilut ja minä laiskottelin.

Nyt alkaa sitten toisenlainen jännitys! Kuukauden kuluttua tiedämme Lissun ultraäänitutkimuksen jälkeen onko entinen neiti tuleva mamma. Mikäli näin on, kakrut syntyvät maalis-huhtikuun vaihteessa ja lähtevät maailmalle toukokuun puolivälin tienoilla. Vaikka teillä olisi peukut kuinka jäykistyneitä aiemmasta tsemppaamisesta, pyydän kaikkia jaksamaan vielä vähän aikaa :D! Itse pidän täällä peukkuja tulevalle lapsenlapselleni ja hänen äidilleen, sillä huomenna on odotettavissa uutisia myös sieltä suunnalta!

Päikkäreiden jälkeen lähdimme kaupungille pizzalle ja illalla juhlistimme kaikkea ottamalla lasilliset shamppanjaa. Perjantai aamuna jatkamme paluumatkaa hyvin helpottuneina.

BLOGGER JA PICASA EIVÄT OLE VIELÄKÄÄN SAANEET SOVITTUA RISTIRIITOJAAN, JOTEN ODOTTELEN KUVIEN LATAAMISTA EDELLEEN.

TIISTAI, Sint-Truiden

Tänään oli jännittävä päivä, Lissun astutus oli sovittu iltapäivälle klo 15.30. Aamulla sovimme aikataulusta siten, että koirien kanssa on ennätettävä lenkille ennen lähtöämme sulhon luo. Aurinkokin yritti pilkistellä ja lämpöä oli n. 7 astetta.

Iltapäivällä pakkasin Lispen autoon ja laitoin navigaattorin avuksi matkalle, sen verran hankalaa monen mutkan kautta osaaminen oli. Saavuttuamme perille huomasin, että Lissu oli vähän jännittynyt myös ja odotti, mitä tuleman piti. Keskustelimme ensin uroksen omistajan kanssa kaikenlaista, jotta morsian ehtisi hiukan rauhoittua ja sain myös tietoa tapahtuman kulusta. Olin kyllä aiemmin ollut kerran paikalla Tikrun astutusreissulla.

Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan mallin mukaan ja aikaa kului reippaasti enemmän kuin olin ajatellut. Säästän teidät yksityiskohdilta ja kerron, että syy ei suinkaan ollut uroksessa ja lopulta usemman yrityksen jälkeen saimme homman hoidettua yömyöhällä. Olimme lopulta kaikki aivan poikki, mutta tietenkin iloisia onnistumisesta.

Vaikka oli vähän hankalaa, oli myös oikein kivaa mm. kuulla juttuja belgialaisten elämästä koirien kanssa ja ilman sekä kokeilla paikallista "nakkikioskia", paikkaa, josta haetaan yleensä ruokaa, kun ei ole aikaa sitä valmistaa. Frituur-kioskeja löytyi joka kulmalta, olimme niitä jo Reijon kanssa ehtineet ihmetellä.

Monta kokemusta rikkaampana palasimme Lissun kanssa takaisin leipurinmökkiimme ja kävimme unten maille hetken verran huokaistuamme ja kerrattuamme tapahtumia "kotiväen" kanssa. Illan viimeiseksi tapahtui jotain, jota hihitellessä nukahdin miellyttävään uneen. Reijo oli ollut jo huolissaan meistä, odotellut kauan jotain tietoa ja vaikka soitinkin hänelle, että kestää vielä kauan, odotus oli silti pitkä. Ennen nukkumaanmenoa hän hukkasi puhelimensa ja avustuksellani sen lopulta löysi. Tullessaan puhelin kädessään makuuhuoneeseen hän näytti helpottuneelta ja aloitti sanomaan, kuinka onnellinen hän oli. Minä tietysti oletin hänen lopettavan lauseen siihen, että onni johtui siitä, että olimme vihdoin Lissun kanssa kotona.  (hyvä minä!) Mutta... hän sanoi olevansa onnellinen siitä, että löysi PUHELIMENSA (hyvä Reijo!). Niinpä niin, tärkeysjärjestys olla pitää :D! Olin sellaisessa väsyneen hysteerisessä mielentilassa jo tuolloin, että hihittelin yksikseni koomisia ajatuksiani vielä pitkään. Ihanaa nukahtaa hymy huulilla!

MAANANTAI, Sint-Truiden

Leipurinmökissä elo on leppoisaa :). Paitsi ehkä koirilla, jotka joutuvat harjoittelemaan portaiden nousua oikein urakalla. Makuuhuoneemme on nimittäin toisessa kerroksessa. Normaalistihan likat kävelevät tavalliset portaat helposti, mutta näitä erilaisia varten joutuu vähän treenaamaan. Harjoitus on tuottanut tulosta ja nyt nämäkin sujuvat hienosti, tosin hiukan rakensimme avustusviritelmiä joogamatoista :).
Naapureina toisella puolen meillä on tässä joku erittäin raskastekoinen hevonen (näkyy kyllä niissä kuvissa, joihin eilen laitoin linkin), omistaja sanoi kyllä sen rodunkin, mutta en saanut oikein selvää ja toisella puolen kaksi aasia :). Mukavat naapurit meillä.

Tämän päivän jännitysmomentti koostui progetestistä, jossa kävimme aamupäivällä. Harvinaisen nopeasti laboratoriosta soitettiin ja kerrottiin mieluisa vastaus. Astutuksen hetki on lähellä. Olimme juuri ennättäneet takaisin kotiin ja valmistaneet salaattilounaan, kun puhelin soi. Kuultuamme uutisen vaihdoimme muutaman viestin uroksen omistajan kanssa ja sovimme, että huomenna alkavat tositoimet. Nyt jännittää. Ihan mukava tietää edes vähän aikataulua, jotta uskaltaa aloittaa loppumatkan suunnittelun.

Päikkäreiden jälkeen ulkoilimme reippaasti tunnin verran, Reijo sanoi rasitusta olleen tarpeeksi, vaikka kilometrejä lenkille tuli vain neljä. Tämän päivän velvollisuudet olivat nyt takana. Tarkistimme paluumatkalle aiemmin tekemämme suunnitelman ja muutimme siitä tarpeelliset kohdat. Kunhan tarkka lähtöpäivämäärä selviää, varaamme majoituksen ja laivamatkan Tukholmasta Turkuun. Arvioimme, että olemme Lissun synttäriksi kotona eli to 6.2. pitäisi Kokkilan maisemat jo häämöttää. Nyt on pakko myöntää, että ihan kiva päästä kotiin, sillä tämä "välitilassa" olo on jotenkin turhauttavaa.

SUNNUNTAI, Genk - Sint-Truiden, 35 km

Muuten tämä aamu oli toisinto eilisestä, mutta tavaroiden pakkaaminen toi hiukan enemmän puuhaa puolen päivän aikaan tapahtuvaan majoituksen vaihtoon. Hotellielämä sai nyt riittää. Vuokrasimme mökin sopivan matkan päähän sulhosta, jonka luona  on varmaan tulevalla viikolla piipahdettava muutaman kerran. Täällä saamme olla rauhassa maaseudulla. Lisäksi voimme palata vatsaystävällisempään ruokavalioon, jota ennätimme jo Ranskassa menestyksekkäästi toteuttaa.

Kävimme lenkillä vielä kerran hotellin viereisessä puistossa ennen lähtöämme Sint-Truideniin, missä nautimme lounaan hyvillä mielin. Kaupunki oli kaunis, mihinkään ei ollut kiire, jopa sää oli suosiollinen, 7 astetta lämmintä ja aamupäivä Genkissä oli ollut aurinkoinen. Illaksi on lupailtu sadetta. Saavuimme kolmen aikaa mökille, jossa sen omistaja jo odotti meitä ja luovutti meille avaimet. Voin vakuuttaa, ettemme vielä kertaakaan ole yöpyneet tällaisessa majoituksessa! Juuri tällaisia erikoisia yöpymispaikkoja olemme etsineet. Viehättävän kodikas vanhanaikainen leipurinmökki, tunnelmaa on vaikka muille jakaa :). Kuvia voi katsella airbnb:n sivuilta tästä osoitteesta.

Huomenna jälleen verikokeeseen progesteroniarvon määritystä varten aamupäivällä, jotta saisimme tarkempaa tietoa Lissun juoksun edistymisestä. Eiköhän se aikataulukin vielä siitä selviä. Pidelkääs nyt kaikkia olemassa olevia peukaloitanne ylhäällä meille, kiitos!

LAUANTAI, Genk

Olipas ihanaa nukkua aamulla jälleen vähän pidempään. Aurinko oli juuri noussut, kun lähdin ulkoiluttamaan koiria. Se tunne, kun ei ole kiirettä minnekään, on aivan mahtava. Muutaman kilometrin aamulenkin jälkeen aamupala maistuikin, tällä kertaa se kuului jopa huoneen hintaan.

Koska ostoskeskus houkutteli läheisellä sijainnillaan, päätin poiketa katsomaan alennusmyyntejä. Jotain tarttuikin mukaani, vaikken aivan kaikkea etsimääni löytänytkään. Iltapäivällä meillä oli treffit Lissun sulhon luona, joten lounaan jälkeen menimme ajoissa levolle. 

Lissun sulho oli riehakkaan iloinen tapaamisestamme, toivottavasti myös morsian on sopivan ajankohdan tultua suosiollinen :). Tänään morsio tyytyi uteliaana tarkastelemaan sulhastaan kauempaa ja aavistuksen kiinnostuneena yritti haistella, mutta sulhon innokkuus pakotti väistämään.

Ilta sujuu rauhallisissa merkeissä, on ollut tapahtumarikas päivä -tänäänkin.