Melsungen-Triesenberg, 540 km

Herätys klo 6 ja matkaan pääsimme tasan klo 8. Jännitti hieman, millaisia vastoinkäymisiä tänään moottoritiellä kulkeminen tarjoaisi. Onneksi oli sunnuntai ja liikennettä vähän. Olimme sopineet pysähtyvämme koirien vuoksi kahden tunnin välein ja laitoin eväitä runsaasti mukaan eilisestä viisastuneena. Laitoimme samalla navigaattorin telineeseen, jotta Reijo pärjäisi ilman apuani. Ekan pysähdyksen jälkeen yritin nukkua matkan aikana, mutta se ei ole onnistunut vielä tähän mennessä kovin hyvin. Lepuutin kuitenkin ja se auttoi. Sää oli tosi vaihteleva, juuri kun ennätti ajatella, että sataa koko päivän, aurinko pilkistelikin pilvien lomasta. Reijo sanoi, että tuulen vuoksi sai ratista pitää kaksin käsin.

Pääsimme Saksan moottoritieosuuden ilman kommelluksia, ulkoilutin koirat kahden tunnin välein tien varren levähdyspaikoilla ja sain itsekin happea, kun per pysähdys kului ulkona n. puolen tunnin verran.
Itävallan raja tuli ja meni, sillä yllättävän nopeasti saavuimme Sveitsiin. Odotin innokkaana Liechtensteiniin saapumista, vuorimaisemat olivat vaikuttavia. Jotenkin pääsi käymään niin, etten huomannut valtion vaihtumista, sillä yhtäkkiä olimmekin Liechtensteinin puolella. Nousu hotelliin oli hiukset pystyyn nostattava, Reijon ajaessa pystyin katselemaan vuoren rinteillä kulkevan tien reunalta (ilman kaiteita!) alaspudotuksia. Lopulta pidin parempana olla katselematta ;). Noustuamme n. kolme kilometriä serpentiinitietä ylös saavuimme lopulta perille. Hotelli Kulm on ihana! Saimme huoneen omalla parvekkeella ja näköalat ovat HUIMAT! Valintamme oli osunut oikeaan tällä kertaa.

Istuessamme parvekkeella Reijo bongasi hotellin ravintolan lasisen ulokkeen ja päätti samalla, että syömme hotellilla ensimmäisenä iltana. Se olikin viisas päätös. Ruoka oli herkullista ja palvelu erinomaista. En olisi jaksanut/uskaltanut lähteä ajelemaan rinnettä mihinkään suuntaan ja sitäpaitsi ravintolan miljöö oli upea. Täällä puhutaan saksaa, jota huomaan puhuvani ikäänkuin mitään 20 vuoden taukoa puhumisessa olisi ollutkaan. Ainakin tulen ymmärretyksi ja muistan jopa erikoisempia sanojakin. Kysyin henkilökunnalta, mitä muita kieliä täällä puhutaan, mutta vastaus oli yksiselkoisesti vain saksaa. Toki kuulemma murteita löytyy.

Aurinko paistoi, kun saavuimme tänne, vaikka Reijo oli katsonut aiemmin sääennusteesta, että oleskelumme ajaksi oli luvattu sadetta, sadetta, sadetta... Onneksi ennuste ei pitänyt paikkaansa.
Koirien ulkoilutus on haasteellista täällä taajamassa rinteessä, jossa kadut ja tiet ovat asfalttia ja ruohokaistaleita on vain siellä täällä. Saimme kuitenkin hyvän opastuksen myötä loistavan koiran ulkoilutuspaikan tästä läheltä, jonne koirat voivat tehdä tarpeensa. Viimeisellä ulkoilutuskerralla saimme nauttia hienoista maisemista pimeällä tähtitaivaan alla. Unta EI TODELLAKAAN tarvinnut odottaa.

Matka jatkui Melsungenista yhtä harmaana kuin tähän saakka.

Aikataulun mukainen matka laskettu navigaattorissa päättyvän
sopivasti, mutta tuohon aikaan on lisättävä vielä tunnin pysähdyslisä.

Ruskaa vähän vielä jäljellä. Myrskytuuli ei ollut vienyt kaikkia lehtiä.

Rinteelle oli pengerrysten avulla saatu viljelysmaata.
Siltakin oli hieno.

Tässä vaiheessa vettä satoi, niin että näkyvyys oli tosi kehno.

Suunta kohti Itävaltaa.

Yksi Euroopan suurimpia jokia: Rein.

Pikainen visiitti Sveitsin puolella.

Vuoret tulivat yhtäkkiä lähelle.

Ajoimme solassa, jossa molemmilla puolilla vuoria.

Sinistä taivasta näkyvissä!

Yksi monista tunneleista, ei ihan kuin Helsinki-Turku-moottoritiellä ;).

Pikainen visiitti Itävaltaan.

Melkoisen jylhät maisemat.

Melkein jo Liechtensteinissa...

Tuolla vuoren rinteessä se Triesenberg piileskelee.

Kylä alhaalla ja kirkko. Olisiko ollut Triesen?

Liechtesteinin pääkaupunki Vaduz opastuksissa.

Mielenkiintoista metsurille varmaan tuollaisen rinnemetsän hoito :).

Matkan varrelle saatiin linnoituskin.

Pysähdyin ottamaan vuoristopurosta kuvan,
tavallisen jyrkkä rinne...

Huoneemme Triesenbergissä.

Meillä oli oma parveke, jee!

Kylppärikin oli tosi moderni, ensimmäinen hotelli,
jossa ORANSSIT pyyhkeet tylsien valkoisten sijaan.

Näkymää parvekkeelle.

Ihan hienot maisemat vastapäätä.

Hotellimme ulkopuolelta kuvattuna. Meidän huoneemme toisen
kerroksen oikeassa reunassa.

Päivälenkillä maisemakuvia.

Löytyi meidän onneksi vähän vihreätäkin koirille pissapaikaksi.

Vuoria jonossa.

Pissatusrinteessä oli nousemista, piti kiivetä hitaasti.

Mies ja koira :) reissussa.

Pilvet olivat matalalla vai olimmeko me korkealla?

Melkoista rinnerakentamista.

Kuvia kylänraitilta.

Kylä ja kirkko.

Taajamassa talot olivat tiheään rakennettuja.

Reijon unelmatalo tuolla ylhäällä.

Tästä tie jatkui vielä ylöspäin. 

...jaa, mikä alkuruoka? Kuvausryhmä oli ehkä liian nälkäinen.
(ei ollut ensimmäinen eikä varmaan viimoinen kerta)

Illallinen kahdelle, hirvenlihaa kasviksilla.

Molemmat saimme samanlaisen annoksen, ainut vaan,
että minä sain syödä kaikki lihat :D! 

Onneksi Reijolle oli kasviksia runsaasti!

Jälkiruoka kuvattu MELKEIN koskemattomana, hih.
Omenaviipaleita frityyritaikinan sisällä, herkullista.

Fehmarn-Melsungen, 470 km

Herätys klo 6 ja tihkusateessa koirien kanssa ulos. Tavaroiden lastaus autoon muodostaa yllättäen suuren ruljanssin joka päivä. 2 läppärireppua, 2 vaatekassia, koirien ruuat ja pedit sekä autoon otettava eväskassi, näitä kun rahtaa edestakaisin, tulee välillä mieleen, jos vaikka pärjäisi pienemmällä varustuksella.

Aamupala alkoi vasta klo 8, joten matkaan pääsimme 8.40. Suuntana etelä ja Saksan baanat auki :). Reijo ei ollut ajellut aiemmin Saksan moottoriteillä, joten hän odotti innoissaan kokemusta. Sateinen sää hillitsi hiukan kaasujalkaa, sekä kaikki ne lukuisat tietyöt, joita matkamme varrella oli menossa. Kuljettaja pääsi kuitenkin vähän testaamaan, miltä tuntuu ajaa ilman nopeusrajoitusta. Leikin jälleen kartanlukijaa vähän aikaa, paljoa ei tarvinnut navigaattoria, sillä koko ajan ajelimme vain moottoriteitä.

Pidimme jälleen pari paussia satunnaisesti, kun tuntui, että alkaa väsyttämään. Juuri ennen perille pääsyä juutuimme kolarin aiheuttamaan ruuhkaan puoleksitoista tunniksi. Vähän harmitti, kun tällä kertaa en ollut tehnyt eväitä :(. Hotellin vastaanotossa kuulimme, että tällaisia kolareita sattuu "joka päivä". Hmm, mitalilla on siis kääntöpuolensa. Jos saa ajaa ilman rajoituksia, vaatii se myös oman hintansa.

Ruokaa oli saatava ennen päiväunia, vaikka kellon kanssa kilpaa mentiinkin. Tiedossa on, että ennen klo 15 on päästävä nukkumaan, mutta toisaalta nälkäisenä ei tule uni, joten kompromisseja on tehtävä, kun ei ole osannut varautua. (kolarin aiheuttama odotus ilman eväitä)
Löysimme mukavan lettupaikan, jossa söimme pikaisesti herkulliset suolaiset crepit, kysyimme samalla kaupan aukioloa, sillä oli pyhäpäivä. Onneksi löytyi Lidlin lisäksi toinenkin kauppa, jonne päivälevon jälkeen voisi suunnistaa.

Kello oli jo yli neljän, mutta sain kuitenkin lepäiltyä hetken, vaikka uni ei tullutkaan. Sanoin Reijolle, etten jaksaisi tänään lähteä syömään illalla mihinkään, osaltaan lettupaikassa vierailu helpotti päätöksen tekemistä, mutta myöskin se, että väsymys oli valtava. Kaupassa ostimme valmissalaatit, joilla pärjäsi helposti yhden illan verran. Ostin myöskin evästarpeita huomiselle varmuuden vuoksi.

Koirillakin oli varmasti erittäin tylsä päivä, koska autossa olo ruuhkassa kysyy varmasti niidenkin hermoja, kuten ihmistenkin. onneksi ei sentään ollut kuuma päivä! Hotellissa sai taas nukkua kunnolla, vaikka Lissu pitikin vähän vahtia naapurihuoneen lasten melskatessa.

Mäkistä maastoa ja runsaasti pilviä, siinä tämän päivän reissun teema.

Alamäki...ylämäki...alamäki

Moottoritietä riittää.

Uskomatonta, mutta totta, Wolkkarihan se siinä.

Jonotusta onnettomuuden vuoksi.

Hienoja maisemia sateesta huolimatta.

Perillä ollaan jo -melkein.

Huoneemme Melsungenissa.

Ei ihan paras kuva, mutta 7 astetta näyttää olevan, onneksi plussaa!

Reijon kokeilu päästellä ilman nopeusrajoituksia ylsi 153 km/h.
Kova tuuli hillitsi kaasujalkaa.

Nälkä oli kova, onneksi löytyi lettupaikka, nam.

Reijon vegeversio.

Göteborg-Fehmarn, 459 km

Herätys klo 6 ja koirien kanssa ulos. Onneksi ei satanut juuri silloin ja koiratkin olivat yhteistyöhalukkaita, joten lenkki sujui pikaisesti. Aamupalan jälkeen kasasimme tavarat ja pakkasimme jälleen kerran autoon koko leirin, koirat ja laukut. Liikennettä oli klo 8 aikaan jo ruuhkaksi asti ja tie Malmön suuntaan vaati alkuun tarkkaavaisuutta. Onneksi oli navigaattori. Eilinen päivä tuntui vielä sen verran, että klo 10 alkoi väsyttämään, mutta kartanlukijana en oikein voinut muuta kuin pitää navigaattoria ja pysyä hereillä. Välillä tosin innostuin ottamaan valokuvia auton ikkunasta, vaikka sade hiukan tätä puuhaa häiritsikin.

Olimme varanneet majoituksen Puttgardenista, jonne suunnittelimme suunnistavamme Malmöstä "uuden" sillan yli, mutta toisin kävi. Emme olleet tarkistaneet reittiä etukäteen netistä ja lisänneet navigaattoriin, joten valitsimme sitten annetun suunnitelman mukaisesti Helsinborgista lautan yli Helsingöriin. Matka kesti vain 15 min. Suuntasimme Tanskan maalla Rödbyhyn, josta jälleen lautta veisi meidät Saksaan. Oli oikein miniristeily, matka kesti 45 min ja verovapaita ostoksia sai laivalla tehdä. Meno oli juuri samanlaista kuin ruotsinlaivoilla :D. Suomalaiset vaan puuttuivat ;). Koska emme olleet varanneet lauttamatkaa etukäteen (harkitsimme kyllä sitä aamulla), jouduimme odottamaan jonossa ja pääsimme vasta seuraavaan lauttaan.

Majoituksen suhteen Reijon pahat aavistukset kävivät toteen, emmekä kyenneet menemään varaamaamme majoitukseen, joka haisi homeelle, vaan ajoimme Puttgardenin satamasta eteenpäin n. 8 km Fehmarniin kivaan pieneen Strandhotelliin (kiitos navigaattorin), josta saimme huoneen omalla sisäänkäynnillä koirien vuoksi. Kesällä varmasti upeata seutua, mutta näin syksyn tihkusateessa merimaisema ei aivan parhaita puoliaan näyttänyt. Samoin aikaisin tuleva pimeys esti tutustumasta täysipainoisesti tähän hienoon paikkaan. Yritimme nukkua päiväunet, mutta liika väsymys ja myöhäinen ajankohta olivat esteenä, joten tyydyin lepäämään tunnin, jonka jälkeen ennätin vielä hämärtyvässä illassa koirien kanssa lenkille. Täälläkin tuuli puuskissa kiitettävästi, onneksi oli pipo päässä, jottei tukka lähtenyt.

Pohdimme illan ohjelmaa ja päädyimme väsymyksestä huolimatta ajamaan parin kilometrin verran takaisin keskustaan ja syömään ravintola Krugeriin, jossa oli erinomaista ruokaa. Tihkusadekaan ei lannistanut tunnelmaa. Reijolle tämä on ensimmäinen kerta vierailla Saksassa. Huomenna matka jatkuu läpi Saksan Sveitsiä ja Liechtensteinia kohti.

Lissu tarkkailee Rödbyn satamassa muita koiria

Leikkiin kutsu esitetään, kun tarpeelliset asiat on hoidettu.

Pysähdyimme jälleen pari kertaa ulkoiluttamaan koirat ja kahville, aikaa meni puolisen tuntia per pysähdys. Huomaa, että Lissu ei haluaisi enää niin mielellään mennä autoon, tylsää varmaan niille tuo matkanteko. Onneksi sentään tänäänkin oli kivat tiet ja polut ulkoiluttamiseen.

Helsingborgin satamassa aurinkokin paistaa.

Lauttamatka Tanskan puolelle kesti n. 15 min.

Tanskan puolella ollaan. Mulla oli joku pakkomielle kuvailla kylttejä

Ihan kuin Kokkila ;).

Näiden kylttien avulla muistan osan reitistämme.

Kuvat otettuina ikkunan läpi ovat kehnoa tasoa,
mutta saapahan jotain muistoa.

Joku silta Tanskassa tiellä Rödbyhyn.

Sarvikuonojen maa ;)?

Rödbyn satamassa lippu liehuu kovassa tuulessa.

Kännykän kameralla kuva lautan ikkunasta lastaussillalle. 

Lautta matkalla Puttgardeniin.

Huoneemme Fehmarnissa, kodikkaassa pikku Strandhotellissa

Tukholma-Göteborg, 472 km

Unilääkkeen avulla nukuin kohtuullisesti, heräsin yöllä vain kerran ja niinpä ennen kellonsoittoa olin pirteänä (vielä tässä vaiheessa). Ajoin auton satamasta moottoritielle, jossa vaihdoimme kuskia. Suuntanamme oli Göteborg ja aikeena visiiteerata Riitan ja Karin luona samalla, kun kerran näinkin läheltä kuljemme. Kilometrejä oli navigaattorissa päivän ajomatkalle yli 400 km, harmillista oli hiukan tuulinen ja sateinen sää sekä yksitoikkoinen tien E 20 seuraaminen.  Pakko myöntää, että kyydissä oli puuduttavaa istua ja väsymys hiipi muutamaan kertaan hyvinkin lähelle. Ulkoilutimme koiria pari kertaa ja pysähdyimme itsekin kahville samalla mikä helpotti tilannetta jonkin verran.

Onneksi vihdoin pääsimme perille ja kello oli jo yli puolen päivän. Riitta oli valmistanut herkullista rapukakkua, josta hän on oikein kuuluisa. Onneksi vatsan tilavuus (vatsa on pienentynyt siis vain sisäpuolelta :D)  pakotti hillitsemään kakun syöntiä, joten pääsimme yhtenä kappaleena nukkumaan päiväunille. Sikäli hauska tapa vierailla, että hetimiten pääsee kyläpaikassa nukkumaan. Kiitos siitä mahdollisuudesta, Riitta! Reilun tunnin kuluttua heräsimme virkeänä ja jutustelu jatkui taasen, kunnes emäntä kantoi jälleen ruokaa pöytään. Ruokailun jälkeen oli jo pakko sanoa hyvästit, koska huomenna olisi taas aikainen herätys.

Ajelimme kurjan pimeässä sadesäässä hotelliin yöpymään, onneksi oli vain tunnin ajomatka. Tänään oli ollut raskas päivä siinä mielessä, että aktiviteettia oli ollut riittämiin. Kuljettaja varsinkin oli ollut kovilla. Unta ei tarvinnut paljoa odottaa. Samoja koirakavereita näimme myös täällä kuin laivalla, mm. kiinanharjakoiria, salukin ja kiinanpystykorvan. Koiramme olivat olleet vähän ihmeissään uudesta tavasta matkustaa, mutta näyttivät pärjäilevän kuitenkin siedettävästi. Onneksi oli tuttu auto.

Riitan maankuulu rapukakku

Turku-Tukholma, laivalla

Lähdimme aamulla kotoa kymmenen maissa ja olimme Jannen luona Turussa päivän, koska Lissulla oli silmäpeilaus Koirakissaklinikalla klo 12.30. Niinpä matka satamaan oli lyhyt. Tunnetusti hätäisenä olimme jonossa jo klo 19. Odottelimme laivaan pääsyä n. 1,5 h ja oli tulla jo äitiä ikävä. Päästinhän me kuitenkin vihdoin sisälle ja likat kävelivät reippaasti portaat ylös seiskakerrokseen. Lissun piti hiukan vahtia, kun ei koskaan vielä aiemmin ole laivassa ollut. Onneksi myrskytuulet olivat tulleet ja menneet, sillä laiva ei keinunut ollenkaan ja näinollen oli miellyttävä ensikokemus Tikrulle ja Lissulle.
Koiria oli tosi paljon tulossa samalla laivalla Tukholmaan, olikohan jossain päin Ruotsia näyttely.

Päivä oli ollut poikkeavan reipas, joten kävimme nukkumaan melko pian saapumisemme jälkeen. Aamulla olisi aikainen herätys, koska paatti olisi Tukholmassa jo klo 6.30.

Likkojen kanssa vielä aamulenkillä ennen lähtöä kotomaisemissa

Lissu otti matkan iisisti, nukkui sängyn alla, kuten kotonakin.
Reijon CPAP-laitteen putki harmillisesti kuvassa mukana ;):

Rouvatiikeri ei paljoa poseeraa: "nyt ei huvita".

Matkalle Ranskaan omalla autolla

Meille tarjoutui mahdollisuus kokea jotain uutta, kun päätimme lähteä Etelä-Ranskaan omalla autolla kolmeksi kuukaudeksi. Reijo ei ollut ajanut aiemmin Keski-Euroopan läpi, joten hän odotti innoissaan reissua. Minä taasen olen aina reissuista innoissani muuten vain :).

Olemme laatineet matkasuunnitelman hyvissä ajoin ja varanneet majoitukset reitin varrella. Ajatuksena on, että ajamme aamupäivät ja saavumme hotelliin juuri sopivasti päiväunille. Hauskaa nähdä, kuinka tuo teoriassa hyvältä kuulostava suunnitelma toteutuu. Siis herätys joka aamu klo 6 ja matkaan lähtö klo 8, joka siis tarkoittaa myös sitä, että on mentävä ajoissa nukkumaan.

Asunto vuokrattu Canet-en-Roussillonista, auto on huollettu, Euroopan teille sopivat kitkarenkaat vaihdettu, koirat on madotettu, rokotettu ja lemmikkipassit hankittu, posti on käännetty (alle 250 g painavat lähetykset toimitetaan perästä), kukkien kastelija ja kissan hoitaja sovittu, hepatiittirokotukset otettu, vakuutukset sovittu autolle ja koirille olemaan voimassa myös Euroopassa, tavarat pakattu ja kaikki muu mahdollinen otettu huomioon, matka voi siis alkaa. Kaikki muu, mitä on jäänyt tekemättä tai mukaan ottamatta on sovittu, että järjestetään/hankitaan viimeistään Ranskassa.

Monet ovat kysyneet, miksi matkustamme juuri Ranskaan, mutta se lienee ihan yhtä hyvä tai huono vaihtoehto kuin mikä muu tahansa, meille se vaan on mieluinen. Tuskin maltan odottaa :). Aurinko paistaa ja lämpöä on riittävästi. Toivottavasti myös tänä vuonna. Kaksi aiempaa joulunaikaa olemme jo Etelä-Ranskassa viettäneet, jospa tämä kolmas kerta toden kertoo. Heippa vaan kaikille ja helmikuussa tavataan!