Tukholma-Göteborg, 472 km

Unilääkkeen avulla nukuin kohtuullisesti, heräsin yöllä vain kerran ja niinpä ennen kellonsoittoa olin pirteänä (vielä tässä vaiheessa). Ajoin auton satamasta moottoritielle, jossa vaihdoimme kuskia. Suuntanamme oli Göteborg ja aikeena visiiteerata Riitan ja Karin luona samalla, kun kerran näinkin läheltä kuljemme. Kilometrejä oli navigaattorissa päivän ajomatkalle yli 400 km, harmillista oli hiukan tuulinen ja sateinen sää sekä yksitoikkoinen tien E 20 seuraaminen.  Pakko myöntää, että kyydissä oli puuduttavaa istua ja väsymys hiipi muutamaan kertaan hyvinkin lähelle. Ulkoilutimme koiria pari kertaa ja pysähdyimme itsekin kahville samalla mikä helpotti tilannetta jonkin verran.

Onneksi vihdoin pääsimme perille ja kello oli jo yli puolen päivän. Riitta oli valmistanut herkullista rapukakkua, josta hän on oikein kuuluisa. Onneksi vatsan tilavuus (vatsa on pienentynyt siis vain sisäpuolelta :D)  pakotti hillitsemään kakun syöntiä, joten pääsimme yhtenä kappaleena nukkumaan päiväunille. Sikäli hauska tapa vierailla, että hetimiten pääsee kyläpaikassa nukkumaan. Kiitos siitä mahdollisuudesta, Riitta! Reilun tunnin kuluttua heräsimme virkeänä ja jutustelu jatkui taasen, kunnes emäntä kantoi jälleen ruokaa pöytään. Ruokailun jälkeen oli jo pakko sanoa hyvästit, koska huomenna olisi taas aikainen herätys.

Ajelimme kurjan pimeässä sadesäässä hotelliin yöpymään, onneksi oli vain tunnin ajomatka. Tänään oli ollut raskas päivä siinä mielessä, että aktiviteettia oli ollut riittämiin. Kuljettaja varsinkin oli ollut kovilla. Unta ei tarvinnut paljoa odottaa. Samoja koirakavereita näimme myös täällä kuin laivalla, mm. kiinanharjakoiria, salukin ja kiinanpystykorvan. Koiramme olivat olleet vähän ihmeissään uudesta tavasta matkustaa, mutta näyttivät pärjäilevän kuitenkin siedettävästi. Onneksi oli tuttu auto.

Riitan maankuulu rapukakku