Saimme nukuttua yön erinomaisesti ja aamulla oli miellyttävä mennä aamiaiselle kaikessa rauhassa. Laiva saapuisi satamaan vasta klo 9:55. Koirat olivat kuin vanhat tekijät liikkuessaan laivalla ja hytissä oleskellessaan. Saimme odottaa hyvän aikaa laivasta poistumista, mutta se ei suuremmin harmittanut, sillä mihinkään ei varsinaisesti ollut kiire.
 |
| Aamun ensimmäinen näkymä hytin ikkunasta ei hyvää lupaa. |
 |
| Reijo se ei herkuista paljoa perusta, vai mitä? |
 |
Mun lautasella on hyvästit Ranskalle suklaapullan muodossa,
lempparini täytekakkua sekä uteliaisuudesta kokeilin kookospyörkkää.
Kaikki oli niin NAM! |
 |
| Suomenlinna talviasussaan. |
Olimme sopineet ystäväni kanssa tapaamisen Helsingissä vielä ennen kotiinpaluuta. Olo ei varsinaisesti sopinut iloiseen jälleennäkemiseen, sillä pitkä sairastelu oli tehnyt tehtävänsä ja halusin vain kotiin. Vähän tietysti harmitti, sillä olin odottanut kauan tapaamistamme. Reijo käytti likat pissalla sillä aikaa, kun vaihdoimme kuulumisia.
Lunta oli satanut Helsingissä ja se lisäsi ankeata fiilistä ennestään. Talvi ei ollut vielä luovuttanut otettaan. Onneksi ajokeli oli kuitenkin kesärenkailla liikkuville suosiollinen. Muuten olisikin ollut tenkkapoo... Mitä pidemmälle pääsimme pohjoiseen, sää selkeni ja aurinko pilkahteli toivottaen tervetulleeksi kotiin.
 |
| Oli unohtua viimeiset lähtölukemat "kirjaamatta". |
 |
| Lunta Helsingin keskustassa. |
 |
| Lunta Lahden moottoritiellä. |
 |
| Vaan ei meillä Pertunmaalla! |
 |
Loppulukemat tässä matkattuamme melkein 3241 km.
Nyt voisi olla vähän aikaa ihan kotosalla. |
Matkalla soitin terveyskeskukseen antaen kohtalon ratkaista lääkärissä käynnin. Jos mulle löytyisi aika oman kotikylän terveyskeskuksesta, se sopisi, mutta pidemmälle en jaksaisi lähteä. Paitsi, että oli vaan pakko. Sain ajan ja terveydenhoitaja otti kaikki kokeet ja niiden tulosten perusteella ei vaihtoehtoja jäänyt. Ennätin käydä kotona haukkaamassa jotain evästä ja pakkaamassa reppuun vähän juotavaa ja syötävää päivystyksessä oleskelua varten ennenkuin taksi tuli noutamaan Mikkelin sairaalaan.
Sille tielle jäinkin sitten pääsiäisen yli. Sain kahta antibiottia suoraan suoneen ja lopulta kaikkien kokeiden tulosten saavuttua lääkäri totesi, ettei niistä saanut apua diagnoosiin, joten olkoon nyt sitten röntgenkuvien perusteella keuhkokuume. Ja piste. Olihan varsinainen kotiinpaluu!
 |
Päivä on ollut pitkä! Onneksi pääsin suoraan
lepuuttamaan sänkyyn. Istua en olisi jaksanutkaan. |
 |
| Monenlaista tippumassa suoneen. |
 |
Kun vähän ennen puolta yötä vihdoin pääsin osastolle, voin
kertoa, että iltapala maistui! |
LISÄTTY SUNNUNTAINA 23.04.:
Varsinkin kun pääsiäisen jälkeen kotiuduttuani lähdin viemään Reijoa samaiseen terveyskeskukseen, sillä oli hänen vuoronsa olla huonona. Hänetkin otettiin sairaalaan sisälle ja huomenna on toivoa, että hän pääsee pois.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Saimmepahan sellaisen opetuksen, ettei paremmasta väliä! Sairaana matkustaminen ei ole miellyttävintä puuhaa. Josko koko kesän saisimme olla nyt terveinä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti