1.-4. matkapäivät Marseille, 315 km 3 h 10 min

Kuten tavallista herään yleensä lähtöaamuna hyvissä ajoin ja niinpä keskiviikko valkeni mulle vaille viisi. Reijon herätyskello oli soimassa puoli kuusi. Aloitin aamun jääkaapin sisältöä inventoiden, mukaan lähtevien ruoka-aineiden pakkaamisella ja keittelin siinä samalla aamukahvit itselleni. Ihanan rauhallista... vielä. Viimeisten pakaasien vetoketjut kiinni ja lakanapyykit koneeseen, naapurin rouva hyppäsi jo meillä hyvissä ajoin ennen seitsemää hyvästelemässä, koskapa hänen miehensä oli pelotellut, että saattaisimme lähteä ilman hyvästejä, ikäänkuin se olisi mahdollista! Miehensäkin saapui poskisuudelmia vaihtamaan ja toivottelmaan hyvää matkaa. Siinäpä sitä sitten puolisen tuntia vierähti kohteliaasti kerraten ensimmäiset pysähdyspaikkamme, matkan pituudet ja vallitsevat sääolosuhteet sekä kaikille vietävät terveiset uudelleen muistutellen, huoh.

Lähtölukemat. Tästä se alkaa, matkanteko.

Keli on mitä parhain, olisi ihan kiva nauttia vielä auringosta.

Rognacin ohi ajellaan.

Etang de Berre.

Vähän välillä maaseutuakin.

Siinä se on, Marseille. (linkki)

Ohitamme keskustan rannan kautta, välillä ajetaan meren
lahden ali tunnelissa.

Satamassa suuria laivoja.

Osa paateista vielä paketissa.

Satamia on useita, laivaliikenne sen verran vilkasta.

Melkoisen korkea tämäkin maamerkki, jäi
vaan epäselväksi, mikä tornitalo kyseessä.

Matkaan pääsimme vain 15 minuuttia myöhässä, mutta onneksi Isabel odotti meitä iloisena ja energisenä aamukahvia keitellen. Olimme nimittäin joutuneet lupaamaan hänelle, että poikkeamme vielä LÄHTÖAAMUNA. Kävimme siitä melkoisen taiston ja jouduin luovuttamaan. Suostuin lähtemään tuntia myöhemmin matkaan, koskapa tämän päivän osuus olisi lyhyt. Niinpä joimme rauhassa mooonta kupillista kahvia ja söimme pullaa. Kyllä, se on yksi täkäläinen käsitys aamupalasta.  Matkaan siis tuntia normilähtöaikaa myöhemmin eli klo 9. Matka sujui rivakasti, sillä ruuhkaa ei ollut. Aivan lopussa navigaattori ei suostunut antamaan meille kunnon ohjeita Marseillen kaupunkiosuudella päivityksistä huolimatta ja jouduimme yrittämään muutaman kerran harhaanajoa ennenkuin pääsimme oikeaan osoitteeseen. Normirutiinit ruokailuineen, iltapäivälepoineen, koirien kanssa kävelyineen ja kahvilassa poikkeamisineen riittivät meille ohjelmaksi ensimmäisenä matkapäivänä.

Eksyksissä.

Historiallinen museo on aivan vanhan sataman kupeessa. 

Tätä puistokatua ajelimme useampana päivänä bussilla.

Plataanipuut vihertävät täälläkin.

Tässä lähellä (linkki)

Koirat terassin käytävällä.

Ilta-aurinko paistaa terassille. Koulu naapurissa.

Iltapalaksi salaattia ja roseeviiniä.

Lähikahvilasta haettua tropeziennea.

Kermaista mousseeta täytteenä, melkein kuin laskiaispulla.

Torstaiksi ilmojen haltija oli suosiollisesti taikonut viikon lämpimimmän päivän. Aamun otimme rauhallisesti ja nautimme aamukahvit huoneiston terassilla. Kymmenen maissa lähdimme bussipysäkille suuntana kaupungin vanha satama. Tarkoituksenamme oli kierrellä vanhassa kaupungissa ja syödä bouillabaissea (linkki), tämän kaupungin erikoista kalaruokaa. Meidän oli helppo matkata satamaan, sen verran lähellä keskustaa asuimme, bussilla ja metrolla matka kesti
vain n. 15 min. Ensimmäinen tuoksu, jonka tunnisti metroasemalta satamaan noustessa oli kala. Kalakauppiaita oli myymässä saalistaan laiturilla ja lukuisia asiakkaita pyöri valitsemassa sopivaa raaka-ainetta lounaalle.

Pysähdyimme juomaan kahvit maineikkaaseen ja pitkän historian (vuodesta 1910- ) omaavaan bar-brasserieen La Samaritaineen (linkki), jonka sijainti on erinomainen satama-aukion kulmassa.
Kuljeskelimme etsien mahdollista lounaspaikkaa, mikä ei ollut vaikeaa, sillä jokainen ravintola satamassa tuntui tarjoavan bouillabaisseaan erinomaisena. Päädyimme valkoisin pöytäliinoin katettuihin pöytiin (molempien heikkous) ravintola Miramarissa (linkki), jossa tarjottiin AITOA bouillabaissea. Varasimme pöydän terassilta ja jatkoimme satamassa kuljeskelua, ostimme saippuaa (tietysti!) ja ihmettelimme maailman menoa. Kello tuli yksi ja palasimme ravintolaan jännityksen kihelmöidessä ja nälän siivittämänä. Teimme vain yhden virheen ja se pilasi koko hienon kokemuksen! Harmillista kyllä, emme tajunneet sen ruuan määrää, jos bouillabaissea tilaa (annos on kaksiosainen), vaan otimme alkuruuat ja vieläpä jälkiruuatkin! Liika on liikaa. Kaikki viimeaikojen ylensyönti ja tämänpäiväinen vielä päälle vaikutti siihen, että oli PAHA OLO. Lounaan jälkeen oli pakko lähteä kotiin ja koko loppuilta meni toipuessa. Sanomattakin oli selvää, ettemme enää syöneet illalla mitään! Koirien kanssa rauhallinen iltalenkki auttoi siihen, että sai nukuttua.

Lauantaille lupailtu sade saneli meidän perjantain ohjelman, bussilla keskustaan ja vanhaan satamaan taasen. Olimme tähdänneet klo 10 lähtevään minijunaan, jolla pääsisi katsomaan korkealla kukkulalla olevaa kirkkoa Notre-Dame de la Gardea (linkki). Naapurin isäntä (pian 80 v.) kertoi, että aikanaan lähtiessään sotaan Algeriaan he, nuoret miehet itkivät, kun näkivät laivalla horisonttiin katoavan kirkon, viimeisen muiston kotimaastaan. Palatessaan taasen olivat ilahtuneita ja helpottuneita nähdessään korkealla kukkulalla sijaitsevan maamerkin. Tultuamme satamaan minijuna olikin lastattu täyteen koululaisia, joten odottelimme seuraavaa junaa. Siihenkin tuli koululaisia toinen ryhmä, joten ilmeisesti tämä perjantai ja aika ennen pääsiäistä on suosittu retkien tekemiseen.

Mahtavat näkymät ja upea rakennus odottivat meitä korkealla mäellä. Päätimme palata alas kävellen, vaikka lippu olisi oikeuttanut paluumatkaankin. Löysimme viihtyisän aukion monine ravintoloineen palattuamme merenpinnan tasoon, missä Reijo vihdoin sai ottaa oluensa. Aurinko paistoi, mutta tuuli teki tämän päivän säästä viileämmän. Kierros vanhassa kaupungissa ja ratikalla ja bussilla kotiin. Lounaaksi salaattia, kuten tavallisesti ja hyvin ansaittu lepohetki ennen illan pitkää kävelylenkkiä koirien kanssa.

Lauantaina vietimme kauan odotetun huilipäivän ja katselimme telkkaria sadetta odotellessa. Vähän kävi mielessä, jos olisi aamupäivällä ehtinyt poiketa johonkin, kun oli poutaa, mutta pysyimme viisassa päätöksessä pysytellä sohvalla koko päivän. Mitä nyt Reijo ulkoili välillä koirien kanssa.
Huomenna lähdemme koettelemaan eksymmekö ulosmenoreitillä vai olisiko navigaattori suotuisampi vähän levättyään.