Komeata, mutta kylmää keliä oli Ruotsin läpi ajaessa. Pakollinen puolivälitauko pidettiin, Reijo joutui ajamaan koko matkan yksin, ei ollut minusta apukuskiksi.
Sain kuin sainkin ajan lääkärille terveyskeskukseen Norköpingiin, mutta hänellä ei ollut tarjota mulle lämmintä kättä enempää. Näytti selvästi, ettei hän ollut oikein innostunut työstään. Tulipahan käytyä...
Huokaus pääsi meiltä kaikilta, kun olimme vihdoin perillä tutussa majapaikassamme. Tuttu huone odotti jo valmiina, lepoa ja syömistä, siinäpä illan tekemiset.
 |
| Aamulla Kvidingessä satoi rakeita ennen lähtöämme. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti