5. matkapäivä Kakenstorf 327 km

Aamiainen tarjoiltiin lauantain kunniaksi vasta klo 8, joten meidän lähtörutiineihin tuli pieni poikkeus. Oli kyllä erittäin miellyttävä löytö tämä hotelli ja tulemme muistamaan lämmöllä sen herkkuruokia :). Aamupalakaan ei tuottanut pettymystä, sen verran monipuolinen sen valikoima noutopöydässä oli. Reijo aivan huokaili KIRSIKKAjogurttia syödessään, katsotaan, mikä on seuraava uusi maku, joka mahdollisesti syrjäyttää kirsikan.

Kävelyllä kylänraitilla aamupalaa odotellessa
lähtöaamuna.

Herttaisia taloja.

Hotellimme söpö julkisivu.

Tuntui, ettei jaksa paljoa syödä aamiaisella, joka oli runsas.
Reijolla parsakauden jälkeen alkoi kirsikkakausi. Paahtoleipä
kirsikkahillolla, nam.

Aamun lukema, lämpötila vaan nousee...

Joka aamu sitä miettii, millaisia seikkailuja päivälle meitä varten onkaan varattu ja samalla toivoo, ettei joutuisi osalliseksi onnettomuuteen, jollaisia Saksan moottoriteillä harva se päivä näkee. Liikennettä on valtavasti ja vauhti luja, joten saa olla todella tarkkaavainen siellä seassa ajellessaan.

Tänäänkin näimme vastaantulevan liikenteen kaistalla parikin onnettomuutta ambulansseineen ja paloautoineen ja kiittelin onneamme, ettemme olleet siellä. Sanoinkin Reijolle, että pitäisi välttää Saksan moottoriteitä, mutta hänen mukaansa se on vähän vaikeata, sillä suurin osa suorimmista Euroopan reiteistä kulkee Saksan halki. Harmi.Muutaman kerran tuon jälkeen navigaattori varoitti onnettomuuden aiheuttamasta ruuhkasta, mutta helpotukseksemme ruuhka oli ennättänyt purkaantua.

Kolmasosa tämän päivän reitistä kulki pikkuteitä, kiitos navigaattorin opastuksen liikenneruuhkien välttämiseksi. Siellä maisemat olivat kerrassaan idylliset puuistutuksineen.

Suurimmaksi osaksi ajelimme moottoriteitä. Kuvattavaa sain
vasta navigaattorin tietyön vuoksi ehdottamalla kiertoreitillä. 

Ihanaa, varjoa! Lämpötila nousi ulkona lähemmäs 30 astetta,
kuten myös takaosastossa, jonne ei ilmastointi auta.

Tämän päivän moottoritienäkymät.

Kakenstorfiin saapuessa bongasimme tämän kivan
näköisen talon, jossa toimii ravintola. Sinne siis
ehdottomasti illalla syömään!

Gasthofin sisätilat.

Komea uunikin nurkassa, liekö toimiva?

Alkupaloiksi talo tarjosi maistiaisia.

Tässä minun ja Reijon yhteiset sapuskat,
ei tarvinnut katua iltaravintolan valintaa!

Ja tietty olutta monsieurille juotavaksi.

Minä otin grosser Hans nimisen jälkiruoan, paikallista leipävanukasta
sitruunakastikkeen ja kinuskijäätelön kera, herkkua!

Reijon valinta osui tartuffoon pelkästään mukana tulevan
KIRSIKKAliköörin vuoksi.

Lämpötila illalla, kun lähdimme syömästä.

Olinpa sitten järkevänä ihmisenä pakannut ensin laukkuun hellevaatteet, sillä lähtiessä kotikylän sää oli ihanan lämmin. Sitten päähän putkahti ajatus POHJOIS-Eurooppaan matkaamisesta ja tuumailin, etten nyt todellakaan tarvitse hellevaatteita kylmässä Pohjolassa. Kuinka väärässä olinkaan! 

Tälläkin hetkellä Mikkelissä on lämpimämpi sää kuin Sainte-Marie la Mer'ssä. Mielenkiintoista! Siispä olen kuin Antti Litja ikuvanhassa Loma-elokuvassaan, villasukkien, pipojen ja fleecekerraston hallitessa matkavarustusta helteisessä pikkukylässä Hampurin lähellä. Onneksi sentään pakkasin hellevaatteeni helposti saatavaksi laatikkoon päällimmäiseksi ja onneksi en ole Kanarian saarilla! (muistelen Litjan joutuneen suksineen sinne?) Oikaisepas minua Simpukka, jos olen väärässä.