keskiviikko 4. toukokuuta 2016

2. matkapävä Maconge 287 km

Aamu valkeni aurinkoisena, mutta samperin kylmänä! Ajaessa huomasin nurmikon olevan tien varsilla huurussa. Alhaisin lukema auton mittarissa oli 3,5 astetta.

Upeat rinteet, joita tänäänkin riitti, paistattelevat auringossa.

Vuorista seutua matkalla Macongeen.

Tunneleita kuten Helsinki-Turku moottoritiellä, huomatkaa
taas rinteiden vehreys!

Mun ajovuoro päättyi. Tauko alkaa miellyttävässä säässä.

Toivoton yritykseni kuvata sireenipuskaa.

Koirat nauttivat tauosta yhtä paljon kuin ihmisetkin.

Mammatiikeri elementissään tutkimassa paikallissanomia.
Eilen huomasimme viinitilojen vaihtuvan maa- ja karjatiloihin ja tasaisen moottoritien vuoristossa kulkevaan. Tänään ennätimme jo huokaista, kun vuoristo-osuus näytti loppuvan, mutta ilo oli lyhytaikainen. Emme kuitenkaan kavunneet kilometrin korkeuteen kuten eilen, vaan tyydyimme 800 metrin korkeuksiin. Rhonen alpit tuli koettua auton kyydissä. Upeita maisemia, harmillista, ettei ollut mahdollista pysähdellä niiden lukuisten nähtävyyksien kohdalla. Linnoja, hienoja siltoja sekä kyliä Alppien rinteillä olisi mielellään käynyt tarkemmin tutkimassa.

Taideteoksen nimi jäi epäselväksi, erikoinen
muoto kiehtoi.

Liikenteen määrä lisääntyy mitä keskemmälle maata saavumme.

Bourgogne, täältä tullaan!

Pariisiinkaan ei ole pitkä matka... enää, mutta tällä reissulla
ohitamme sen mielellämme kaukaa.

Chateauneufin kylä peltojen takana kukkulalla. Hieno linna!
Matka sujui joutuisasti, liikennettä ja tietöitä oli molempia tasaisesti. Karu ja kuiva kotomaisema vaihtui Bourgognen vehreisiin laidun niittyihin.

Perille saavuttuamme saimme majapaikan isännältä ohjeet poiketa naapurikylään ruokapaikkaa etsimään . Löysimmekin kylän keskustasta brasserien lounaspaikaksi, jossa ulkona terassilla saimme koirien kanssa nauttia kesän lämmöstä. Ruoka oli hyvistä raaka-aineista tehtyä perussapuskaa, oikein kiva kokemus.


Maaseudulla peltojen keskellä,
mutta silti lähellä moottoritietä (1,5 km),
 sijaitsi majapaikkamme.

Etanoita tietysti Bourgognessa syödään!

Reijo otti päivän annoksen, makkaraa ja kalkkunaa vartaassa.
Simppeli, mutta herkullinen annos.
Lihansyöjän annos, charolaishärkää grillattuna, nam.
Niitä härkiä näimmekin lukuisia laiduntamassa niityillä.

Toinen matkapäivämme sujui hienosti ilman kommelluksia. Nautimme suuresti maisemista sekä reissun kivuttomasta etenemisestä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti