4. matkapäivä Wuppertal 306 km

Ihanan lyhyt matka. Hieno keli jatkuu vaan, aamuisin on ainoastaan viileämpää. Kiva, kun siellä Suomessakin tarkenee...

Aamun lähtölukemat jälleen.

Meillä oli tänään todella vauhdikas lähtö, sillä yhdestä meidän edellä ajavasta autosta irtosi keskellä liikennevaloristeystä vasen etupyörä, joka sitten vieri rauhallisesti vastaantulevien kaistan yli. Hiukan tuntui pientä hässäkkää tilanteessa, koska kukaan ei oikein uskaltanut mennä mihinkään. Pääsimme kuitenkin pian jatkamaan matkaa, kun ensihämmästys laantui, eikä moottoritielle ollut pitkä matka. Onneksi Reijo ajoi tänään koko matkan, sillä olimme päättäneet koettaa ajaa yhdessä pätkässä koko kolmituntisen etapin.

Sitten kun alkaa sattua ja tapahtua, niin sepäs vaan jatkuu. Olimme laittaneet navigaattorin päälle aivan kuten joka aamu, mutta jostain syystä siitä oli vaimennettu äänet. Niinpä sitten kuski ja kartturi puhua papattivat, kunnes huomasivat, kas kun tuosta olisi pitänyt kääntyä... liian myöhään. Onneksi navigaattori laski meille uuden reitin ja pääsimme jatkamaan matkaa Saksan suuntaan käytyämme eräässä moottoriteiden solmukohdassa kääntymässä, hih.

Huippukelissä reissu jatkuu. Luxembourgin ohitus ja suuntana Saksa.

Vanha raja-asema, tänään ei siellä ketään näkynyt.

Moottoritieosuus muodosti tänään vain noin kolmanneksen kokonaismatkasta, vähän kumpainenkin ihmettelimme reittivalintaamme, kun ajelimme pikkuteitä pitkin. Eipä siinä mitään, mukavaa oli ihastella erilaisia maisemia ainaisen moottoritien varsien puskanäkymien sijaan.

Tänään maisemaa hallitsivat tuulivoimalat, aurinkopaneelikentät sekä kuusimetsät. Toki vielä peltojakin näkyi, mutta vähemmässä määrin. Liikennemäärissä tapahtui myös huima lisäys, luonnollisesti.

Perille pääsimme hyvissä ajoin ja saimme nauttia lounasta hotellin puutarhassa. Sisätilatkin olisivat olleet erittäin viihtyisät, mutta tässä säässä oli tietty mukava istua terassilla. Saksan kieli tarttui kitalakeen ja takertelun jälkeen sain jonkun verran ymmärrettävää puhetta aikaiseksi. Reijokin naureksi, että hänelläkin tulee ensiksi asiat mieleen ranskaksi, vaikka yrittäisi englantia puhua. Toki suuren oluttuopillisen jälkeen hänkin alkoi puhua saksaa, sen verran hyvää kuulemma König Pilsner oli.

Pian perillä.

Ihana puro kävelymatkan varrella.

Hienot tyynyasetelmat ja monsieurin hattu.

Tähän pöytään pääsemme pian syömään illallista.

Oikein viihtyisät sisätilat.

Puutarhassa sammakkorinssi odottaa rinsessaansa...

... ja miun rinssi vetää onnessaan kaljaa :D!

Hotel Am Vogelsang.

Parsaa alkuruuaksi ja

vähän niinkuin pääruuaksi. Mulla tosin oli lihaakin tässä kaverina.
Reijo auttoi onneksi krokettien kanssa.

Reijo halusi pääruuakseenkin parsaa.

Jälkiruokani ohukainen kuumalla kirsikkahillolla ja jääteköllä.

Reijo valitsi listalta tämän annoksen.

Huomenna matka jatkuu Hampurin lähelle Kakenstorfiin, jossa vietämme tuttavapariskunnan luona viikonlopun. Matka jatkuu sieltä maanantaiaamuna jo Ruotsin puolelle, huimaa, pian olemme jo Suomessa.

Tässä vielä illallisen kuvasaldo, harmi, kun emme viivy kauempaa täällä...

Ruokaa odotellessa.

Otin tsatsikia alkuun.

Reijo halusi jatkaa parsateemalla. Alkuruokana parsakeitto.

Minä halusin tuollaisen äijäsalaatin, hirvittävä määrä salaattia
ja possunfilepihvi, nam.

Uskollisena päivän teemalle, Reijo otti kinkkua ja parsaa,
hiukan oli lisukkeena perunoitakin. Jokohan nyt olisi parsakiintiö
täynnä? Ainakin vatsa on pullollaan!