Helle!!!

Uskomatonta, miten täällä voi olla jo kesä, ihanaa! Mikäpäs täällä on loikoillessa ja lämmöstä nauttiessa! Vai mitä tuumaatte?

Aamu-uinnilla klo 7.

Ihanan tyyntä!

Huolettoman näköinen maisema.

Varjossakin tarkenee.

Lämpömittarin lukemat laiturilla iltapäivällä.

Lenkin jälkeen juoma- ja vilvoittelutauko.

Veden lämpötila, uskomatonta! Meillä
on tosin matala lahti tässä kohden.

Arki on alkanut

Eipä tässä kauaa ole ennättänyt reissun jälkeen huokaista, kun arjen sinänsä mukavat rutiinihommelit pakottavat liikkeelle. On oikein pohdittava erikseen, millainen aikatulu ja ohjelma täällä Suomessa meillä on. Ruuanlaitto, kaupassakäynti ja koirien kanssa puuhailu pysyvät ohjelmistossa myös täällä, mutta mm. katiskoilla käynti ja (korva)sienten metsästys ovat ihan supisuomalaisia juttuja.

Lähiruokatorilta löydettyä hanhen koipea ruuaksi.
Oli sen verran harvininen löytö, että sitä piti kokeilla.

Karvat ovat taas vähän aikaa ojennuksessa, ehkä 10 min...

Nakki odottaa palkkiona, mamma ei edes huomaa kameraa.

Tässä Lissun poseeraus.

Korvasieniä, nam. Muutamat soosit saadaan pakastimeen
säilötyistä sienistä.

Vihdoin kotona

Nämä kuvat saavat kertoa kotiinpaluun tunnelmasta. Tämän päivän kilometrilukema satamasta kotiin oli melko tarkalleen 300. Kiersimme hiljaisempia pikkuteitä Lammin ja Asikkalan kautta, sillä moottoritiet saavat nyt vähäksi aikaa riittää!

Kaupassa käynti keskustassa ja sitten perillä.

Ei hassumpi maisema täällä meilläkään.

Ennen pulahtamista on hyvä tietää veden lämpötila.

Ihan mukavan lämmintä.

Lissu tykkää kahlata.

Jospa nyt sitten vihdoin poseeraan...

Kaupasta hamstrattua: ahvenia, ruisleipää, sienisalaattia mulle
ja punajuurisalaattia Reijolle. Sopivan helppoa evästä
väsyneille matkaajille.

Viimeinen puristus ja laivalla Turkuun

8 päivää ja 2992 kilometriä myöhemmin saavuimme Tukholman satamaan odottamaan auringonpaisteessa laivaan lastausta. Saimme viimeisenä matkapäivänä kokea vielä Tukholman liikenneruuhkan ajaessamme työstä palaajien keskellä satamaan. Hyttiin ja siitä avautuviin maisemiin olimme jälleen kerran tyytyväisiä!

Satamassa viimeiset lukemat ennen laivaan siirtytmistä.

Tuossa se laiva odottaa, meitä henkilöautoilijoita ei kovin montaa
ollut jonossa.

Vähän oli ikkuna suttuinen, mutta annetaan se anteeksi,
koska maisemat olivat niin upeat.

Mamman ilme on aina sama: "et nyt enää viittis ottaa niitä kuvia".

Lispenkään ei tarvitse mennä tässä laivassa sängyn alle, koska
on vähemmän meteliä.

Likat näyttää meille mallia matkan teon helppoudesta!
Ruoka on saatu ja sitten voi käydä nukkumaan.

Ihana Tukholman saaristo jäi taa...

... ja maisema vaihtui Turun saaristoon.

Oikea idylli.

Yhtään huonompaa pissatuspaikkaa emme valinneet, piti päästä
oikein linnanpuistoon! Turun linna koko komeudessaan.

Emme olleet ainoita aamuvirkkuja Turun linnan ihailijoita.
Ryhmä hymyileviä kiinalaisia oli myös linnaan tutustumassa.

Makasiinit paistattelivat aamuauringossa.

8. matkapäivä Bettna 518 km

Jos eilinen sujui hienosti, tämä päivä oli superkiva! Aamulla lähdimme aikataulun mukaan melko tarkalleen klo 8 ja perillä olimme klo 14:15. Matkaa oli reilusti, mutta liikenne oli Helsinborgin ohitusta lukuunottamatta rauhallista, suorastaan leppoisaa!

Tiistaiaamun lähtölukemat.

Koska matkaa oli reilu 500 km, päätimme pitää kaksi taukoa. Ajoajaksi navigaattori ilmoitti aamulla lähtiessä 5 h 30 min. Tuohon kun lisätään vielä kaksi puolen tunnin taukoa, päivällä olisi pituutta kiitettävästi. Ensimmäinen tauko pidettiin ylitettyämme tarpeeksi monta kertaa Lagan-joki, (Lagan on yksi Lounais-Ruotsin länsirannikon neljästä merkittävimmästä joesta. Sen pituus on 244 kilometriä. Wikipedia) yllätys yllätys Laganissa. Löysimme hienon ulkoilupaikan metsäpolkuineen läheltä kirkkoa. Kaikki olimme erittäin tyytyväisiä tähän löytöön, joka toi vaihtelua tienvarsien levähdyspaikkojen ankeuteen.

Taukopaikalla oli  varsin viihtyisää ja rauhallista. 

Lispe poseeraa.

Mamma EI HALUA poseerata.

Vättern-järven luona maisemat silmiä hivelevät!

Järvenpinta oli aivan tyyni.

Olimme varanneet majapaikan B&B Bettnasta (linkki), joka on hiukan syrjemmässä nelostieltä, mutta toimii sopivana levähdyspaikkana ennen laivaan menoa. Täällä maalla on ihanan rauhallista ja tuoksut ovat vähintäänkin mielenkiintoiset... myös ihmisille ;)!

Talossa (entinen kyläkauppa) on kolme pientä koiraa, joten vilskettä riittää. Meillä on alakerrassa tilava herttainen huone. Muutenkin koko talo on sisustettu erilaisin pienin esinein ja yksityiskohtia riittää tutkittavaksi. Huokaus ja huomenna illalla laivaan. Vihdoinkin.

Majapaikalla kissa otti rennosti. Oli seuraa vailla.

7. matkapäivä Staffanstorp 415 km

Matka sujui tänään loistavasti. Pelätty Hampurin ohitus ei aiheuttanut jonotusta eikä viivästystä aikatauluun. Päinvastoin ennätimme jopa edelliseen lauttaan , joka lähti klo 10:15. Tämä tarkoitti sitä, että päivän reissuaika lyheni reilulla puolella tunnilla. Muutenkin lautalla oli todella vähän ihmisiä, joten otimme koirat viilentymään ylös kannelle. Siellä viilenikin nopeasti, sillä tuuli kävi navakkana ja takki sai olla tiukasti köytettynä kiinni meillä ihmisilläkin. Lauttamatka virkisti meitä kaikkia, minkä jälkeen jaksoimme taasen istua autossa helposti pari tuntia.

Maanantai aamun lukemat. 

Siltojen lisäksi maisemia hallitsi pellot, maanviljelys tuntui näkymien perusteella olevan pääelinkeino Tanskan maalla. Tullessamme meren ylittäville silloille ulkolämpötila laski 16 asteen tienoille, kun taasen sisämaahan palattuamme se nousi 24 asteeseen. Ensimmäisen kerran kysyttiin papereita Malmössä siltamaksun jälkeen, tosin vain kuljettajalta. Näytti olevan jokaisen maksupisteen jälkeen poliisi valvomassa maahan tulijoita ja Reijon äiti arveli, että Euroviisujen vuoksi pelätään terrori-iskua. Meidän pysäyttänyt mukava poliisimies kertoi olevansa puoliksi suomalainen. Hänen äitinsä oli Närpiöstä kotoisin. Hän kyseli naureskellen lastimme nähtyään, että olemmeko hamstranneet Ranskasta olutta. Juu ei tiennyt polliisisetä, että viiniähän sitä hamstrataan sieltä kulmilta. Jopa suomalaisetkin nykyään...:). Poliisi valvoi myös liikenteessä moottoripyörin ja yksi ajeli meidänkin perässä vähän aikaa.

Siltoja, niitä riittää Tanskassa. 

Tässä SE Silta                

Saapumisaika ja -lämpötila.

Perille päästyämme kysyimme navigaattorilta apua ruokapaikan löytämiseen. Lounaspaikka löytyikin muutaman kilometrin päästä kaupungin keskustan pääkadulta ja terassilla oli mukava lepuuttaa varjossa. Reijo haaveili jäätelökioskista, mutta sellaista ei vielä täältä löytynyt. Tyydyimme ostamaan paikallisen ärräkioskin jätskejä.

Herkkuja paikallisen leipomon ikkunassa.

Iltalenkillä kävelimme Staffanstorpin keskustan puistoissa ja kävelyreittimme varrella saimme ihastella kukkaloistoa. Rauhallista ja ihanan lämmintä oli iltakävelyllä, jopa olisi tehnyt mieli viipyä kauemminkin, mutta nukkumatti houkutteli yöpuulle.

6. matkapäivä LEPO

Tänään nukuimme pitkään. Nautimme aamupalan ulkona terassilla linnunlaulun säestäessä kahvikupin kilinää. Vatsa oli vieläkin täynnä wursteja sun muita herkkuja.

Tuttavapariskunnan kanssa seurusteluosuus suoritettu ja ohjelmassa on enää ainoastaan illalla koirien kanssa ulkoilua ilmojen vähän viilennyttyä.

Huomenna Hampurin ohitus ja Elbejoen ylitys kiiruhtaessamme Puttgardenin satamaan klo 10:45 varattuun lauttaan. Parin tunnin ajomatka, lautalla tunnin verran aikaa kahvitella, jonka jälkeen Rödbyn satamasta reissu jatkuu Kööpenhaminan ja Malmön väliselle kuuluisalle "Sillalle". Määränpäänä Malmön vieressä sijaitseva Lund. Pakostikin tulee erinomainen teeveesarja mieleen, kun siltaa pitkin ajelemme iltapäivällä. Näyttäisi sää jatkuvan aurinkoisena ja helteisenä vielä Ruotsin puolellakin.

Lepopäivä tuli tarpeeseen ja reissu jatkuu hyvällä mielellä toista kotiamme kohti!

5. matkapäivä Kakenstorf 327 km

Aamiainen tarjoiltiin lauantain kunniaksi vasta klo 8, joten meidän lähtörutiineihin tuli pieni poikkeus. Oli kyllä erittäin miellyttävä löytö tämä hotelli ja tulemme muistamaan lämmöllä sen herkkuruokia :). Aamupalakaan ei tuottanut pettymystä, sen verran monipuolinen sen valikoima noutopöydässä oli. Reijo aivan huokaili KIRSIKKAjogurttia syödessään, katsotaan, mikä on seuraava uusi maku, joka mahdollisesti syrjäyttää kirsikan.

Kävelyllä kylänraitilla aamupalaa odotellessa
lähtöaamuna.

Herttaisia taloja.

Hotellimme söpö julkisivu.

Tuntui, ettei jaksa paljoa syödä aamiaisella, joka oli runsas.
Reijolla parsakauden jälkeen alkoi kirsikkakausi. Paahtoleipä
kirsikkahillolla, nam.

Aamun lukema, lämpötila vaan nousee...

Joka aamu sitä miettii, millaisia seikkailuja päivälle meitä varten onkaan varattu ja samalla toivoo, ettei joutuisi osalliseksi onnettomuuteen, jollaisia Saksan moottoriteillä harva se päivä näkee. Liikennettä on valtavasti ja vauhti luja, joten saa olla todella tarkkaavainen siellä seassa ajellessaan.

Tänäänkin näimme vastaantulevan liikenteen kaistalla parikin onnettomuutta ambulansseineen ja paloautoineen ja kiittelin onneamme, ettemme olleet siellä. Sanoinkin Reijolle, että pitäisi välttää Saksan moottoriteitä, mutta hänen mukaansa se on vähän vaikeata, sillä suurin osa suorimmista Euroopan reiteistä kulkee Saksan halki. Harmi.Muutaman kerran tuon jälkeen navigaattori varoitti onnettomuuden aiheuttamasta ruuhkasta, mutta helpotukseksemme ruuhka oli ennättänyt purkaantua.

Kolmasosa tämän päivän reitistä kulki pikkuteitä, kiitos navigaattorin opastuksen liikenneruuhkien välttämiseksi. Siellä maisemat olivat kerrassaan idylliset puuistutuksineen.

Suurimmaksi osaksi ajelimme moottoriteitä. Kuvattavaa sain
vasta navigaattorin tietyön vuoksi ehdottamalla kiertoreitillä. 

Ihanaa, varjoa! Lämpötila nousi ulkona lähemmäs 30 astetta,
kuten myös takaosastossa, jonne ei ilmastointi auta.

Tämän päivän moottoritienäkymät.

Kakenstorfiin saapuessa bongasimme tämän kivan
näköisen talon, jossa toimii ravintola. Sinne siis
ehdottomasti illalla syömään!

Gasthofin sisätilat.

Komea uunikin nurkassa, liekö toimiva?

Alkupaloiksi talo tarjosi maistiaisia.

Tässä minun ja Reijon yhteiset sapuskat,
ei tarvinnut katua iltaravintolan valintaa!

Ja tietty olutta monsieurille juotavaksi.

Minä otin grosser Hans nimisen jälkiruoan, paikallista leipävanukasta
sitruunakastikkeen ja kinuskijäätelön kera, herkkua!

Reijon valinta osui tartuffoon pelkästään mukana tulevan
KIRSIKKAliköörin vuoksi.

Lämpötila illalla, kun lähdimme syömästä.

Olinpa sitten järkevänä ihmisenä pakannut ensin laukkuun hellevaatteet, sillä lähtiessä kotikylän sää oli ihanan lämmin. Sitten päähän putkahti ajatus POHJOIS-Eurooppaan matkaamisesta ja tuumailin, etten nyt todellakaan tarvitse hellevaatteita kylmässä Pohjolassa. Kuinka väärässä olinkaan! 

Tälläkin hetkellä Mikkelissä on lämpimämpi sää kuin Sainte-Marie la Mer'ssä. Mielenkiintoista! Siispä olen kuin Antti Litja ikuvanhassa Loma-elokuvassaan, villasukkien, pipojen ja fleecekerraston hallitessa matkavarustusta helteisessä pikkukylässä Hampurin lähellä. Onneksi sentään pakkasin hellevaatteeni helposti saatavaksi laatikkoon päällimmäiseksi ja onneksi en ole Kanarian saarilla! (muistelen Litjan joutuneen suksineen sinne?) Oikaisepas minua Simpukka, jos olen väärässä.