Lähdimme Villadangosista aamubussilla Astorgaan, matka kesti vain n. 20 min. Normaalit aamutoimet olivat edeltäneet lähtöämme, poikkeuksena, että ainoastaan minä otin yksin konjakki hömpsyn. Heräsin puoli seitsemän maissa, olin nukkunut hyvin, enkä ollut huomannut porukan poistumista laisinkaan. Suunnitelmana oli pysähtyä lepäämään Astorgaan yhdeksi yöksi ja jatkaa bussilla Ponferradaan, jossa tekisimme uudet suunnitelmat kunhan Riitan kunto selviäisi. Meillä on mahdollista matkata bussilla Sarriaan saakka, sitten loppumatka olisi käveltävä, jos compostelan haluaisi saada.
Saavuttuamme Astorgaan joimme aamukahvit bussiasemalla, tapasimme saksalaisen vaeltajan ja vaihdoimme kokemuksia hänen kanssaan. Kahvin lisäksi saimme vastapuristettua appelsiinimehua ja minä kokeilin churroja (munkkitaikinasta tehtyjä pötköjä) aamiaiseksi paikallisen tavan mukaan.Kävimme turistitoimistossa, jonne saksalainen kollegamme meidät opasti ja saimme kuulla lähimmän alberguen sijaitsevan aivan kulman takana. Sinne siis ja yllätyksemme oli suuri, että aikaisesta ajankohdasta huolimatta saimme jo valita omat petipaikkamme. Lepäsimme puolille päivin, jolloin oli lähdettävä metsästämään ruokaa tai oikeammin ruokapaikkaa. Halusin syödä pizzaa vaihteeksi, joten etsimme paikan turistitoimiston ohjeilla ja söimme pizzan puoliksi.
Riitan olo oli keljumpi tänään, mutta auringon paistaessa tuntui, että koko vatsatauti unohtui. Pysähdyimme katedraalin aukiolle ottamaan aurinkoa lounaan jälkeen reiluksi tunniksi, jonka jälkeen olikin pakko mennä päivälevoille. Levosta virkistyneinä suunnistimme Riitan toiveen mukaan suklaamuseoon, joka olisi avoinna klo 18 saakka. Tutkimme matkalla ruokapaikkatarjontaa ja eksyimme puolivahingossa :) ravintolaan, jossa tarjoiltiin sangriaa. Litran kannu tyhjeni jutellessamme ja melkeinpä tuli kiire sinne museoon. Korttelipoliisi auttoi ja opasti meidät kädestä pitäen museolle, joka sitten olikin jostain kumman syystä kiinni sinä iltapäivänä. Eikun takaisin sinne sangriapaikkaan ja illalliselle. Olimme varmistaneet, että ruokaa saisi ennen klo 19. Minä söin kasviskeittoa alkuun ja taimenta pääruuaksi, riisipuuron oloinen jälkkäri meni suosiolla Riitan syötäväksi, koska se kuului hänen herkkuvalikoimaansa.
Kuljeskellessamme takaisin majapaikkaamme emme päässeet herkkupuodin ohi, vaan oli pakko käydä ostamassa jos jonkinlaista tötteröä kermalla ja suklaalla mukaamme. Niitä sitten tarjoiltiin muillekin majapaikkaan saavuttuamme, koska yksinkertaisesti vatsa ei vetänyt kaikkea. Tämä albergue, San Javier, tuntui hiukan erilaiselta. Kun saavuimme klo 21 maissa takaisin illalliselta majapaikkaamme, siellä oli suorastaan riehakas meno, kiitos amerikkalaisten. Kun oli jo tottunut siihen, että kaikki ovat nukkumassa ja hereillä olevat tyytyvät kuiskailemaan keskenään, tuntui tämä selkeästi poikkeavan tyylistä. Osa porukasta tuli ovella vastaan ykköset niskassa ja olivat siis vasta menossa kaupungille. Me pääsimme nukkumaan kuitenkin jo klo 22, onneksi makuusalimme sijaitsi ylimmässä kerroksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti