Yövyttyämme mukavassa pikku hotellissa, Chess Quindossa, suuntasimme hotellin edulliselle, vain 4 euroa maksavalle aamupalalle. Olin nukkunut yön hyvin ja herännyt yllätyksekseni puoli yhdeksän, tosin silloinkin vasta Riitan huhuillessa herätystä. Aamiaisen jälkeen laitoimme tavarat kasaan (tästä se alkaisi, purkaminen ja pakkaaminen) ja suuntasimme katedraalia katsomaan. Ensimmäiset leimat pyhiinvaeltajan passiimme saimme Leonin turistitoimistosta, jonka jälkeen aloitimme taivaltamisen vasta klo 11 maissa. Tietenkin valokuvissa piti poseerata vielä katedraalin aukiolla kuten kunnon turistit.
Seuraillen keltaisia nuolia kuljimme kaupungin läpi ja aurinko lämmitti vilpoisia kujia, lämpömittarin näyttäessä 27,5 astetta korkeimmillaan. Myös mieli oli kivunnut korkealle. Tällaisesta ihanuudesta, aurinkoa, hyvää ruokaa ja kiireetöntä matkantekoa miellyttävässä seurassa, nauttisimme seuraavat kaksi ja puoli viikkoa! Toisaalta jännitys kutkutti, mitä kaikkea saisi kokea ja miten matkanteko näillä rajoitteillamme onnistuisi.
Matkan varrella poikkesimme apteekkiin sekä pidimme juomataukoja. Meillä molemmilla oli omat vesipullot mukana, rinkan painon, mulla n. 8 kg ja Riitalla n. 6kg, lisäksi. Koska olin juuri toipunut kampylobakteerin aiheuttamasta vatsataudista viikko sitten, päätimme aloittaa varoen ensimmäisenä päivänä ja katsoa, millainen olo olisi päivän päättyessä. Suunnittelimme etukäteen, että tuumaisimme Virgin del Caminon kohdalla, jäädäkö vai jatkaa matkaa. N. klo 13 saavuimme ensimmäiseen etappiimme ja päätimme etsiä alberguen ja lopettaa kävelemisen vielä, kun tuntui ihan hyvältä.
Albergue Don Antonino oli melko moderni ja saimme valita melko ensimmäisinä tulokkaina vapaasti paikat makuusalin perältä. Reput sai jättää lukolliseen kaappiin. Nälän ohjaamina kävelimme vajaan kilometrin päähän kaupungille. Tilasimme ravintolassa bocadillot (täytetty sämpylä) perunamunakkailla, jotka osoittautuivat jättiläismäisiksi eikä hintakaan limun kanssa, 5,50 eur, ollut paha. Palattuamme lounaalta kävimme suihkussa ja pesimme vaatteita, tässä pari lisärutiinia purkamisen ja pakkaamisen lisäksi. Herättyämme päivälevolta suunnittelimme reittiä ja mietimme vuoristo-osuuksien välttämistä varmuuden vuoksi ja kulkemista kyseiset matkat bussilla.
Ilta oli hiipinyt vaivihkaa ja illalliselle oli jälleen lähdettävä kaupungille, kun tarkoituksenamme ei ollut laitella ruokia majapaikkojen keittiöissä itse. Olikin hankala löytää ravintolaa, jossa kokki olisi ollut ennen klo 19 paikalla. Halusin kuitenkin kunnollista ruokaa, joten kahviloiden tarjonta ei sillä hetkellä tyydyttänyt. Saimme kuitenkin hyvän syyn istua aperitiivin kanssa odottelemassa terassilla :). Puolisen tuntia odoteltuamme saimme jo tilata menu del dian, eli päivän suosituksen, jonka hinta oli yllättävän edullinen, vain 10 euroa. Varsinkin, kun sisältää kolme ruokalajia ja useassa paikassa tuohon hintaa sisältyy vielä puoli pulloa viiniä tai alkoholiton ruokajuoma. Lasillinen viiniä (1,20 e) maksoi useimmiten vähemmän kuin limu, joten meidän päätös juoda ehtoolla vain viiniä oli taloudellisestikin täysin hyväksyttävä :).
Klo 21 kaupan kautta kotiin, sillä täydennystä retkieväisiin oli hankittava hiukan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti