Torrevieja jouluaatto klo 17.48

Sen pituinen se :)

Olipa kerran eräs reissunainen, joka päätti eräänä päivänä lähteä puoliskonsa kanssa Ranskaan asumaan. Monet heidän ystävistään ja tuttavistaan sitä ihmetteli ja kyseli, miksi nyt sinne, huokailipa joku, "voisinpa minäkin"...
Monta asiaa piti ensin kuitenkin järjestellä ja joistakin jutuista piti valitettavasti luopua, mutta vihdoin ja viimein eräänä syksynä kaikki oli kunnossa ja reissunaisen retkue pääsi matkaan.

Voi sitä iloa ja välillä hammastenkiristystä, jota retkueen ensimmäisen matkan varrelle mahtui. Kaikki päivät kun eivät suinkaan olleet aurinkoisia ja miellyttäviä... MUTTA, kun he pääsivät perille Etelä-Ranskaan, oli onni suuri. Heillä oli siellä "oma" tupa ja rauha. Maan tavat ja kieli olivat alkuun outoja, mutta kaikki sujui olosuhteisiin nähden mukavasti. Haaveesta oli tullut totta.

Välillä piti käydä Suomessa viettämässä kesää ja syksyn tullen tuntui reissujännitys kohoavan. Lähtöpäivän koittaessa reissunaisen retkue pääsi matkaan edellisen reissun kokemuksen tuoman varmuuden turvin hyvillä mielin. Kun kotikylän kyltit vihdoin näkyivät, tuntui riemu täyttävän sydämen kokonaan. KOTONA OLLAAN!

Eräänä päivänä reissunainen puhui asioista puoliskonsa kanssa. Molemmat he olivat sitä mieltä, että unelmia ja haaveita pitää jokaisella olla ja niitä on uskallettava myös toteuttaa. Joskus siihen tarvitaan sellainen onnenpotku ja tuuppaus, että liukastuu omalla kotipihallaan tai että sairastuu pitkän työuransa päätteeksi, selviää siitä jotenkuten eikä lannistu. He olivat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että olivat merkillisen onnekkaita, kun saivat elää todeksi yhtä haaveistaan.

Tulevaisuudesta voi toivoa ainoastaan, että he elävät valitsemallaan tavalla elämänsä loppuun asti,  rohkaisten muita esimerkillään toteuttamaan unelmiaan juuri nyt, kun siihen on mahdollisuus. Huomenna se voi olla jo myöhäistä. Sen pituinen se.

Viikolla tapahtunutta

Ketäs reippaita siellä kävelee :)?

Ihanan värinen kukkanen. Jokin mesikasvi?

Naapurille synttärilahjaksi idän eksotiikkaa... Pitkästä aikaa
muistelen karjalanpiirakoitten leipomista.

Näissä olosuhteissa, näillä välineillä ja amatöörileipurin tekeminä...

...sanoisin, että ovat melko hyvin onnistuneita :)!

Tässä samalla munavoin väsäämistä, kun piirakat odottavat
voitelua. 

Maku ainakin täsmäsi, olihan niitä pakko testata ennen luovutusta.
Toinen pellillinen vielä uunissa.

Tein sitten kinkkuoliivileivänkin samalla viemisiksi.

Aurinko paistaa jälleen. Muutama päivä ehtikin olla pilvistä.
Takapihan käkkyrä nauttii auringosta.

Etupihan käkkyräpuu pääsi myös kuvaan.

Kissoja ja muita "ötököitä"

Kummityttöni poika Aaron, 4-vee, on toivonut minulta ötökkäkuvia. Koska varsinaiset ötökät pakenevat lähestyessä herkästi (sikäli kun niitä joskus sattuu näkymään), on tässä lohdutukseksi sellaisia "ötököitä", jotka ovat malttaneet poseerata vähän kauemmin :). Siispä Aaronille, Reijon äidille, Simpukalle ja muille ötököiden ystäville tässä kissoja ja vähän muitakin eläviä...

Neiti P:n kaksoisolentohan se siellä kurkistelee.

Kyseli minulta äänekkäästi, josko päästäisin sen sisälle.

Kauppareissulla ihmettelin, mikä kummajainen joessa kököttää...

Mikälie vesirotta tai piisami? Näin sen kerran vilistävän maalla
leipäkannikan kanssa ja pakko myöntää, että inhotti, iiiiik.

Hyvä maastoväri.

Kiltisti antoi katti kuvata, kun tuijotti meidän koiria herkeämättä.

Tämän kaverin piti ensin vähän köyristellä selkäänsä...

...mutta, kun huomasi, ettei koiristamme ole vaaraa, saattoi sitten jo istua.

Päivää paistattelemassa tällainen ötökkä.

Lisko oli vikkelä liikkeissään.

Lämpimällä kivimuurilla oli kiva vilistää.

Kuulumisia edelliseltä viikolta

Koska nyt on ollut tuulista jo varmaan viikon verran, se ei voi olla myötävaikuttamatta myös ajankulkuun :). Tuntuu, että päivät kiitävät yhtä nopealla vauhdilla kuin hattarapilvet taivaalla. Jotenkin joulukuu on päässyt salakavalasti alkamaan ilman, että olen sitä huomannut.

Leivoinpa huvikseni leipää alla olevan ohjeen mukaan.

Löysin ohjeen talouspaperista ;). Hyvä idea laittaa leipäohje paperiin.

Mitään erikoista ei ole tapahtunut, joten valokuvasaldokin on aika köyhä. Olemme kuitenkin saaneet pidettyä kiinni rutiineistamme (löyhästi) ja puuhailleet kaikkea pientä siinä ohessa.
Talvi on saapunut näyttämään ensi merkkejään ja tänään täällä on ensimmäistä kertaa kylmä! 70 km/h puhaltava tuuli vaikuttaa tosin asiaan huomattavasti. Plusasteita on luvassa päivälle vain viisi, mikä on ennätys. Eilen aamulla lämpötila oli velä 13.

Olemme vierailleet eräällä lähistön viinitilalla ja samalla löytäneet mitä mainioimman ulkoilureitin. Toki löysimme oikein kiinnostavia viinejäkin testattavaksi.

Lähellä sijaitsevan viinitilan päärakennus.

Kävelyllä uusissa maisemissa.

Kävin Perpignanissa viime viikolla monsieurin kanssa tutustumassa kouluun, jonka aloitan vuoden alussa. Tuntui pieneltä ja mukavalta! Opiskelu alkaa tammikuun 19. päivä. Toivon, että toukokuussa opiskelun päätyttyä puhuisin ranskaa jo hiukan paremmin...

Siellä se kaukana siintää, Reijon unelmavuori, Pic de Canigou.

Kirkko puiden takana piilossa.

Sitä ennen meillä on kuitenkin vielä muutama seikkailu koettavana. Joulun seudun vietämme ystäviemme kanssa Torreviejassa, jonne on täältä matkaa n. 750 km . Odotan mielenkiinnolla, millaiset sääolosuhteet siellä vallitsevat. Uuden vuoden tienoilla monsieur R lähtee poikkeamaan Suomessa, jonka jälkeen ennätämme vielä piipahtaa Keltaisen Junan (le Train Jaune) kyydissä ennen koulun alkua. Vuoden vaihteen tienoilla siis vauhtia piisaa...

Myrskyä ja runsaasta sateesta johtuvia tulvia sekä muita sääilmiöitä

Viime viikolla oli lupailtu sateita ja myrskytuulta moneksi päiväksi, mutta vasta perjantaina alkoi tapahtumaan. Tuuli yltyi puuskissa lähemmäs 50 km/h ja lopulta illalla satoi kaatamalla vähän aikaa ja ukkostikin. Lämmintä oli kuitenkin 19 astetta päivällä ja yölläkin peräti 16 astetta. Lauantaina ei sitten sadellut päivällä niin runsaasti, ulkoilutkin saimme hoideltua kuivin varpain. Ukkonen jyristeli vielä illalla, satoi vaakasuoraan ja tuulen nopeus puuskissa nousi melkein 80 km/h (sääennusteen mukaan). Tänään sunnuntaina on saatu lisää vettä sekä myrskytuulta, alueellamme oli jopa korkein hälytysvalmius luonnonilmiöiden varalta. Mutta, onneksi suurimmilta tuhoilta on vältytty, sähköt eivät olleet poikki eikä ole tarvinnut tulvavesiä ihmetellä, kuten jälleen jossain päin Etelä-Ranskaa sellaisestakin on kärsitty. (linkki)

Merenkäynti kovenee viikonlopun aikana vielä tästä.

Kävelytiemme, joka kulki töyräällä, on alkanut sortumaan
jo aiemmin, eikä tämä myrsky tee sille hyvää.

Sovimme jo etukäteen perjantaina, että pysyttelemme viikonloppuna suurimmaksi osaksi sisätiloissa ja ulkoilutamme koirat vain pikaisesti. Lauantaina halusin jo ulos, sillä tuuli ei minua haittaa ja heitin koirien kanssa normaalipitkän lenkin. Tänään Reijo on suostunut kastumaan sateessa...

Ihmiset ovat olleet runsain joukoin sateesta ja tuulesta huolimatta ihmettelemässä myrskyn aikaansaannoksia rannalla ja kävinpä minäkin kuvailemassa eilen niitä.. Emme ole nähneet vastaavaa aempina vuosina, täytyypä kysyä naapurilta, onko tämä tavallinen sääilmiö.

Valkeaa ikäänkuin lunta, on tuo mereltä tuulen puhaltama vaahto.
Rantakatu melkein kokonaan sen peitossa.

Ja vaahtoa riittää. 

Tämä oli vain yksi suuremmista rannalle ajautuneista puista. Pitkällä
rantakaistaleella näitä ja muita roskia oli lukuisia.

Katsoin viime vuoden kirjoituksia blogissani vastaavana ajankohtana. Silloin oli myös ollut kovaa tuulta, jota olimme paossa Espanjan puolella. Hyvä päätös, muistan, että siellä aurinko paistoi ja hauskaa oli. Mutta mikäli sääennustukseen saattaa uskoa, jo tiistaista alkaen aurinko paistaa täällä jälleen normaalisti. Huomenna vielä on vähän pilvistä ja tuulee kovin. Ilma on muuttumassa viileämmäksi, enää emme saa nauttia parinkympin lämpötiloista, ensi viikolla lämpötila ei nouse edes viiteentoista, sentään yli kymmenen astetta, hurghhh. Talvi on tullut. Tosin viime vuonna oli vielä kylmempää marraskuun lopussa! (linkki)

Tässä on meidän lenkkipolku veden vallassa.

Samoin tuossa ei ole suinkaan oja, vaan meidän
polkumme, joka on nyt kuin kanava. 

Edit ma 1.12.
Nämä viimeiset kuvat lisäsin maanantai-iltapäivältä, jolloin aurinko ennätti näyttäytyä ennen laskemistaan. Tuuli on puhaltanut vielä, muttei enää myrskyten ja sadetta tuli aamulla vain muutama pisara. Lämpötila oli aamulla enää 13 astetta. Suurempia tuhoja meidän kylässämme emme ole nähneet, muutama tie on ollut siis veden vallassa. Hyvä näin.

Tutustumassa Carcassonneen

Olin blogimaailmassa "tavannut" muitakin suomalaisia (linkki), jotka asuvat talvella Ranskassa ja kesällä Suomessa. Niinpä sitten muutaman sähköpostin ja puhelun jälkeen sovimme tapaamisesta, varsinkin huomattuamme, ettei välimatka niin kovin suuri ole. Sääennustetta tutkailtuamme sovimme tapaamisen viikolle ja varasimme pariksi yöksi asunnon kaupungista airbnb:n kautta. (linkki)

Eipä ollut hurraamista säässä, kun lähdimme matkaan.

Kanavan varrella kävelyllä, Canal du Midi.


Äiti ja tytär samasta puusta? Herkkujen syöntiä saman pyyhkeen päällä.

Simpukan sekä puolisonsa vieraanvaraisuus ja kärsivällisyys vastailla kysymyksiimme oli aivan huippua! Kiitän tässä vielä kerran kaikesta ja odotan, että tapaamme jälleen. Toivomme Reijon kanssa varsinkin, että he saapuisivat vastavierailulle! Meillä oli erittäin mukavaa saada asiantuntevalla opastuksella tutustua sekä kaupunkiin että yleensä elämään Ranskassa.
K I I T O S !

Keskiviikkona saavuttuamme vaihdoimme hetken kuulumisia kahvikupposen ääressä, jonka jälkeen suunnistimme lounaalle kasvisravintolaan. Illaksi meillä oli kutsu saapua aperitiiveille, joka tarkoitti tässä tapauksessa herkkujen maistelua viinin kera. Keskustelua riitti aiheesta ja vähän sen vierestäkin ja ainoastaan väsymys pakotti lopettamaan miellyttävän illanvieton.

Kasvisravintolan buffet-pöydästä alkuruokaa...

Taimenta pääruuaksi vihanneshöystön ja endiivin kera.

Jälkiruuaksi tiramisua kahvin seurana.

Torstaina olimme sopineet tutustuvamme Carcassonen keskiaikaiseen linnoitukseen (linkki), joka ilman muuta täytyy nähdä, jos kaupungissa pistäytyy. Saimme hienon "opastetun" kierroksen linnoituksessa ennen lounasta muurien sisäpuolella. Kyllä meidän kelpasi! Ainut miinus oli se, etten ollut pukenut tarpeeksi vaatteita ja kylmä pureutui luihin ja ytimiin. Onneksi en kuitenkaan
vilustunut! Extrana saimme vielä kiertoajelun kaupungissa, josta saimme hiukan käsitystä kaupungin kokoluokasta. Illaksi kutsuimme isäntäpariskuntamme vastavierailulle maistelemaan herkkuja ja juomaan viiniä. Reijokin oli aivan innoissaan, että sai pitkästä aikaa keskustella muustakin kuin meidän rutiineistamme.

Uhkea linnoitus!

Voi vain kuvitella keskiajalla elämistä.

Kreivi Trencavelin linna.

Ampuma-aukko muurissa.

Olikohan tämä se St Nazairen basilika, luulisin.

Linnoituksen suojissa poikkesimme syömään. Alkuruuaksi
herkullista sipulikeittoa.

Pääruuaksi Cassoulet'a eli ranskalaista papupataa.
Melkein siis kuin hernerokkaa, kun sattui olemaan vieläpä torstai.
Jälkiruokaa emme jaksaneet syödä, niin täyttävät eväät meillä oli.

Tänään aamupalan jälkeen meidän piti lähteä kotiin, mutta tutkittuamme sääennustetta, Reijo ehdotteli, jos jäisimmekin Carcassoneen :). Se ei valitettavasti ollut mahdollista, mutta päätimme käydä kävelyllä järvellä (linkki), jonka Simpukka oli eilen meille ystävällisesti esitellyt. Aurinko jopa pilkisteli ilahduttamassa meitä! Kotimatka sujui uhkaavia ukkospilviä katsellessa. Vettä ei ihme kyllä satanut juurikaan reittimme varrella.
Reissu Carcassoneen oli ikimuistoinen, sovimme jo alustavasti uudesta visiitistä keväällä.

Järven ympäri kiersi hieno lenkkipolku.

Yllättävän suuri oli tämä Lac de Cavayere.

Uimaranta tyhjänä.

Komea kataja.

Tosi kiva kuva, eikö? Tässä siis kaikki mitä jäljellä illan lopuksi.
Herkkuja on syöty kiitettävästi!