Viikon varrelta

Viikko toisen perään aika kuluu ja vuosi lähestyy loppuaan. Nyt tuntuu aivan ihmeelliseltä, että pian on joulu. Tekemistä on kasaantunut erilaisten tapahtumien ja ystävien lähestyvien lomalle lähtöjen vuoksi juuri näille viimeisille viikoille ennen joulua. Jälleen kerran!

Sunnuntaina kävimme avoimien ovien päivillä viinikellarissa Caramanyssa, noin tunnin ajomatkan päässä kotoa. Mielenkiintoinen tapahtuma, jossa sai ostaa maistelemaansa viiniä. Otin minäkin niitä muutaman pullollisen tuliaisiksi Reijolle, joka ei tällä kertaa jaksanut lähteä mukaan. 

Maanantaina oli siivouspäivä ja pakenimme siivoojaa taasen kävelylle ja kauppareissulle. Sateen uhka oli koko ajan olemassa, mutta iltaan mennessäkään ei sitten satanut koko päivänä. Pilvet vain roikkuivat raskaina ja tummensivat maiseman.

Tiistaina kävimme aamulla auringonpaisteessa ulkoilemassa ja iltapäivällä suunnistin ystäväni kanssa joulumarkkinoille Perpignaniin.

Keskiviikkona aamulla kävin reippailemassa sauvakävelyllä ja ilta kului sitten ystävien seurassa meillä kotona. Ihana ja aurinkoinen päivä tämäkin, aamulla oli tosin viileää.

Tänään torstai aamuna kummastutti klo 7 aikaan lämpötila, joka oli 12,5 astetta. Aurinko ilahdutti meitä myös kävelyllämme Argelesissa. Poikkesimme syömässä erittäin miellyttävässä ravintolassa Le Flowersissa, jossa olimme käyneet aiemmin melko tarkalleen 4 vuotta sitten. (linkki)
Ruoka oli herkullista ja palvelu ystävällistä jopa näin lounasaikana. Alku- ja jälkiruoka olivat buffessa, pääruoka tuotiin lautasella pöytään. Nälkä oli mennessä jo sen verran kova, että alkuruokakuvat jäivät ottamatta... Muutenkaan en oikein jaksanut innostua tänään kuvaamisesta, kun keskusteleminen vei kaiken huomion, sillä juttelimme kaikki ranskaksi, myös Reijo!

Huomenna lähdemme viikonloppureissulle Servianiin, sieltä sitten kuulumisia ensi viikolla. Koirat jäävät kotimaisemiin tällä kertaa.

Viinikellarin avoimet ovet-päivänä sunnuntaina
saimme nauttia viinin lisäksi pientä purtavaa.

Maanantaina sadetta odotellessa poikkesimme
lenkillä Clairassa, jonka jälkeen kävimme kaupassa.

Pilvet roikkuivat raskaana, mutta meidän onneksemme ei satanut.
Välillä tosin näytti siltä, että aurinko voittaa.

Mamma tyytyväisenä, kun saa kulkea vapaana.

Torstaina kävimme piiitkästä aikaa Argeles sur Mer'ssä.

Allée des Pins oli näin sesongin ulkopuolella rauhallinen. Kesällä
kuulemma sekaan ei mahdu.

Espanjan raja häämättää tuolla etelässä.
 Ainoastaan 30 kilometrin päässä!

Mäntymetsän historiaa esiteltynä.

Tässä englanninkielinen selostus.

Argelesin rantaviiva on melko suora ja pitkä, siksi tämäkin kävelyreitti
tuntui kuin viivottimella vedetyltä.

Reijo ja ystävämme Nadine ottivat molemmat lihaa pääruuaksi.

Minä kokeilin lohiwokkia, herkullista!

Jälkiruoka kokoelma, joka jaettiin osallistujien kesken...
sen verran runsas tarjonta oli. Kiva oli kuitenkin maistella
kaikkea.

Pakko pysähtyä kuvaamaan taivaanrannan lampaita,
kuten Nadine tuota pilvimassaa nimitti.

Minä sanoin, että aivan kuin kermavaahtoa. Mielenkiintoiset
pilvimuodostelmat tosissaan.

Uusiksi joulumarkkinoille

Tulin bussilla ystäväni kanssa Perpignaniin muissa asioissa, mutta toki halusin poiketa uudelleen myös joulumarkkinoilla. Minua jäivät kaivelemaan edelliskerrasta tarte flambée (linkki) ja pomme d'amour, jota sai myös suklaalla päällystettynä (linkki). Nyt sain siihen mahdollisuuden ja kävinkin testaamassa molemmat. Reijo ei jaksanut enää tänään lähteä mukaan, vaan hän tilasi samaiset eväät kotiin.

Hoitelimme asiamme kaupungilla ja ihastelimme kaupungin valoja, maistelimme kaikenlaisia herkkuja ja ennenkaikkea nautimme tunnelmasta. Myönnettävä on, että tänään oli paljon enemmän porukkaa liikkeellä joulukadulla, vaikka kyseessä oli arki-ilta. Näiden kuvien avulla pääset sinäkin mukaamme illan tunnelmaan.

Viiden jälkeen ilta alkoi pimenemään. Aurinko laski noin vartin
yli viisi. 

Kanaalin molemmin puolin oli aseteltu valoja. Joulukadun kojujen
takaseinät näkyvät kuvassa. Myös puissa oli jouluvalot.

Tätä ruokalajia saimme myös maistaa, sillä en ollut aiemmin
siitä edes kuullutkaan. Perunaa ja juustoa, ei hassumpi yhdistelmä.
Tässä siihen kuvalinkki (linkki), sillä oma annos unohtui kuvata!

Valitsin omenasta tällaisen oreo-version, herkullista!

Päivänvalossa tämä ei näyttänyt lainkaan näin hienolta.

Ihanat valot myös linnoituksessa ja maailmanpyörä vieressä
suorastaan hohtaa pimeydessä.

Téléthon 2016 - tapahtuma kylässämme

Kokoontuminen tämän päivän tapahtumaan oli jälleen heti aamusta stadionin parkkipaikalla. Suunnitelmissa oli kävellä ensin parin tunnin lenkki, jonka jälkeen kuuma viini maistuisi varmasti kaikille. Kiertelimme kylän ulkolaitamilla ja saavuimme juuri ennen puolta päivää torille. Matkalla keskustaan saimme ihastella seinämaalauksia, jotka muistuttivat Mauryn kylän kaduilla kuvaamiani taideteoksia. (linkki) Samanlaisia harhautuksia (linkki) kuvasin myös tänään, kovin olivat nämäkin taidokkaasti tehty. Vaikka joka lauantai kävelemmekin kylän kierroksen emme ole sattuneet juuri näitä katuja tallaamaan, joten maalaukset olivat minullekin aivan uusia.

Itse toritapahtumassa oli melko samat osallistujat kuin viime vuonna muistelen. Ehkä hiukan vähemmän yleisöä. Sää oli viileä (10 astetta), harmaa, mutta ei sateinen. Seuramme kojussa myytiin tänä vuonna kuuman viinin lisäksi kuumia kastanjoita (linkki). Käsityöläisten kojusta löysin mieluisia ostettavia myös tällä kertaa. Joulupukki näytti parka aivan yksinäiseltä, hän ei lainkaan ollut aktiivinen, vaan sanoisinko hiukan jopa tylsistyneen näköinen. Vielä ennen lähtöämme poikkesimme räiskäleitä syömässä, joten jaksoi hyvin odotella lounaan valmistumista. Onneksi ruoka oli vain lämmitystä vaille, sillä kotona olimme yhden maissa.

Huomenna vuorossa taasen edustustehtäviä, sillä seudun eräällä viinikellarilla on avoimet ovet ja sinne menemme vaellusseuran kanssa tutustumaan. Siellä on luvassa ohjelmaa sekä viinien maistelua. Sopivaa ohjelmaa sadepäiväksi. Tosin, Reijo päätti jäädä kotiin, sillä tänään oli kuulemma riittävästi edustamista hänelle. 

Tässä reippailijat taipaleen alussa.

Syvyysvaikutelma on upea.

Tämä seinämaalaus oli mielestäni paras.

Kahvikojulla ruuhkaa.

Lasten taidepaja.

Tässä istun, enkä muuta voi.

Käsityöläisillä jouluisia tuotteita.

Kylän teatteriseurueen esittely- ja myyntipiste.

Mun räiskäle kaakaon kanssa vaihteeksi. 

Joulumarkkinoilla Perpignanissa

Vihdoin ja viimein monsieurin vuoden odotus päättyi ja hän pääsi kanssani joulumarkkinoille tänään. Jostakin syystä meillä jäi aikataulun tiukkuuden vuoksi viime vuonna siellä käymättä, joten tänä vuonna saimme asian korjattua, kun laitoimme oikein muistutuksen kalenteriin. Valitsimme oikein upean ja lämpimän päivän tähän tarkoitukseen. Yöllä oli ollut tosi kylmä (vain 4 astetta), mutta onneksi sää lämpeni pian, koska ei tuullut lainkaan. Vielä ei tosin ole kuulemma talvi, vaan se alkaa vasta 21 joulukuuta täkäläisen ajanlaskun mukaan. 

Perpignan on siis Turun kokoinen paikka ja Reijo tuumaili, että joulumarkkinat ovat aika vaatimattoman kokoiset moisen kokoiselle kaupungille. Tosin, ilmeisesti Ranskassa on monessa kaupungissa mietitty, voiko joulumarkkinoita pitää lainkaan, koska vielä suhtaudutaan varovasti joukkokokoontumisiin terroristien pelossa. Sekin saattaa omalta osaltaan laimentaa osallistumisintoa.

Menimme bussilla hyvissä ajoin, mutta olimme hiukan liian aikaisessa, sillä suurin osa kojuista oli vielä suljettuna. Siksipä kävimme ensin kahvilla, jonka jälkeen lähdimme kiertelemään kaupungille. Tänä viikonloppuna järjestettävä hyväntekeväisyystapahtuma Le Téléthon (linkki englanniksi) (linkki ranskaksi) näkyi myös täällä Perpignanissa. Ostimme myyntipöydiltä käsitöitä ja leivonnaisia. Kyseessä on monipuolinen tapahtuma, joka alkoi kahden isän aloitteesta Yhdysvalloista saadun esimerkin mukaan myös Ranskassa 1987. Molempien pojat kärsivät lihassairaudesta ja he halusivat auttaa keräämällä rahaa samassa tilanteessa olevia perheitä varten. Ensimmäisenä vuonna saatu rahamäärä (hiukan vajaa 30 miljoonaa euroa) ylitti odotukset siten, että laskurissa olleet 8 numerosaraketta eivät edes riittäneet vaan järjestäjien piti lisätä käsin yksi ylimääräinen yhdeksäs sarake. Menestys oli jopa suurempi kuin Yhdysvalloissa. 

Huomenna menemme omalla paikkakunnalla järjestettävään telethon-tapahtumaan vaellusseuramme kanssa. Seurallamme on koju, jossa he myyvät kuumaa viiniä, jonka tuotto lahjoitetaan siis hyväntekeväisyyteen. Kävimme viimevuonna samaisella hyväntekeväisyystorilla ja hauskaa oli. (linkki)

Kuplassa oli joulupukin kollegan pakkasukon näköinen versio.

Reijo väitti, ettei enää London Eyen jälkeen halua mihinkään
vekottimiin kuten tämä maailmanpyörä.

Onhan joulupukkikin päässyt paikalle.

Tässä kuplassa olivat nallet pääosassa.

Melkoisen ihastuttava oli tämän ikkunan somistus. Harmi, ettei
valokuvaan mahtunut kaikki yksityiskohdat. Melkoinen taideteos!

Aikamme kaupungilla toikkaroituamme palasimme takaisin joulukadulle ja totesimme iloiten, että kaikki kojut olivat jo avanneet luukkunsa! Ensimmäiseksi piti maistaa kuumaa viiniä ja tällä kertaa valitsin valkoisen version, josta tykkäsin kovin! Reijo maisteli muscat-versiota. Jonkun verran heräteostoksia tuli tehtyä ja kaikenlaisia myytäviä tuotteita ihmeteltyä, kuten viinipullon ilmausapparaattia. Ei ostettu...

Pitihän meidän aperitiiviksi ottaa Alsacen kojusta nakkimakkarat, kun emme saaneet flammekuchenia maistaa. Sitä tarjottaisiin vasta illalla. Nakin kanssa Reijo otti jouluolutta ja minä kuohuviiniä. Kyllä meitin kelpasi, oli oikein herkulliset aperitiivit meillä! Hämmästelyä aiheutti, kun monsieur söi myös annoksen mukana olevan sinapin! Ei siinä mitään, mutta kun vielä väitti sen olevan hyvää. Mies, joka ei normaalioloissa juuri sinappiin koske. Olikohan kuumalla viinillä osuutta asiaan???

Onneksemme joulukadulla oli vielä rauhallista aamupäivällä.

Kuumaa viiniä, nam!

Alsacen kojun koristukset.

Monenlaista myytävää.

Juomat pöydässä. Reijo sanoi jouluoluen maistuvan ihmeen hyvälle.
Itse oli erittäin tyytyväinen omaan valintaani, cremantiin.

Yksi annos olisi riittänyt, sillä nakkimakkarat olivat kookkaita.
Patonkiakin olisi tullut lisää tähän annokseen, mutta kieltäydyimme
kohteliaasti. Hyvä kun jaksoimme tuon syödä!

Jos olisi jaksanut puolisen tuntia vartoa, olisi Alsacen erikoisuus
choucroute (linkki) ollut valmista. Herkullista tämäkin, mutta päätimme
jatkaa matkaa vielä.

Olimme jo etukäteen päättäneet mennä vanhan kaupungin keskusaukiolle syömään, koska se vaan yksinkertaisesti on aivan lyömätön paikka aurinkoisella säällä, emmekä tarvinneet pettyä tänäänkään. Todellinen unelmapaikka meille auringonpalvojille. Oli kerrankin helppoa valita ruoka, koska kahdesta päivän tarjouksesta meille sopi molemmat vaihtoehdot kuin nenä päähän. Minä otin simpukoita ja Reijo kalaa. Eikä tarvinnut harmitella jälkeenpäin. Ruoka oli hyvää, kivennäisvesi maistui eikä seurassakaan ollut valittamista! Kerrankin oli helppo vastustaa kiusausta ottaa jälkiruoka, sillä olimme päättäneet palata joulukadulle tutustumaan siellä tarjottaviin herkkuihin tarkemmin. Siis oikein perusteellisesti nautimme tästä päivästä. Aikataulu ei puristanut päätä, mitä nyt housunkaulus puristi vähän jälkeenpäin, kun kaikki herkut oli vihdoin maisteltu. Hieno päivä kerrassaan tuumaili monsieur eikä ollut vaikeaa lainkaan olla samaa mieltä!

Olimme ajoissa täälläkin, pöydät alkoivat
täyttymään hitaasti meidän jo syödessä.

Tämän huoneiston omistaja on panostanut
koristeluun. Samoin viime vuonna muistan
kuvanneeni tätä samaa näkyä.

Reijon kala-annos, kultaotsa-ahven.

Minun simpukka-annokseni, jota oli taas pitkästä aikaa kiva
syödä. Ranskanperunatkin olivat rapeita ja hyviä.

Oli aivan pakko käydä kysymässä tuon nimen alkuperää.
Sen verran tuntuu tutulta. Vaatemerkki on italialainen, Norjasta
haettu inspiraatiota, mm. Norjan lippu oli esillä asusteissa.

Tästä herkkukojusta valitsimme jälkkärit. Katumus iski, kun näin
nuo omenat. Olin nimittäin ehtinyt jo valita jättimunkin nutella-
täytteellä. Reijo otti vohvelin, joka kerrankin maistui minustakin
herkulliselta. Usein ne ovat kuivia, enkä erikoisemmin niistä pidä.

Tässä kuuman kaakaon kera vohveli ja munkki, jonka anteeksi
vaan joku AHNE (minä) on ennättänyt jo syödä puoliksi ennen kuvausta!

Mielenkiintoinen tämä joulukoristus.

Linnoitus on vaan aina yhtä komea!

Tässä päivän saldo! Hyväntekeväisyyspöydistä siis neuleita ja
leivonnaisia. Erilaisia kuivamakkaroita muutama pötkylä, Reijon
iloksi uunipunajuuria (kiitos Simpukalle vinkistä!) sekä bretzeleitä,
hunajaa. jouluolutta ja cremantia pullo sekä pari joululahjaa.
Kyllä näillä vähän aikaa pärjää, vai mitä?