3. viikko

Maanantaina lähdimme Hannan kanssa Barcelonaan tutustumaan. Sää oli upea ja lämmin, kuten tähän mennessä joka kerta Barcelonan visiiteillä. Matka pikajunalla Perpignanista kesti parisen tuntia. Onneksi olin varannut meille huoneen keskustasta, sillä kaikkien pakaasien kanssa reilun kilometrin matkakin tuntui ylivoimaiselta. Asemalta otimme taksin, koskapa kello lähenteli puolta päivää ja suunnittelimme menevämme tapaksille lounaalla keskustan johonkin ravintolaan. Kävelyä tulisi tarpeeksi joka tapauksessa tänään. Meidän hotellimme (linkki) sijaitsi sopivalla paikalla ja hinta-laatusuhde oli kohdillaan! Henkilökunta oli kovin ystävällistä.

Tapaksia jo puolet syöty, hiukan ehti jo nälkä iskeä.

Turistivalokuvia ei tällä kertaa montaa tullut. Tässä kuitenkin
yksi. Kauniita taloja riittää tässä kaupungissa.

Kahvilassa jalkoja lepuuttamassa.

Maitokahvi Hannalle ja kofeiniton mulle, suklaaherkkua lisänä.

Keskustasta etsimme Mangon outletin (linkki), jonne vein Hannan shoppailemaan espanjalaisia vaatteita. Sen jälkeen täytyi tietty käydä laukkukaupassa (linkki), josta itsekin oli aiemmin tehnyt hyviä löytöjä ja enpä tälläkään kertaa päässyt ilman ostoksia... Ennen illallista ennätimme viedä nyssäkät ja pussukat hotelliin. Olimme jo aiemmin kävellessä huomanneet pari mielenkiintoista ravintolaa, joista argentiinalaiseen oli katettu pöydät jopa ulos! Valitsimme kuitenkin libanonilaisen ravintolan (linkki), tuntui sen verran sympaattiselta paikalta. Otimme kattauksen kahdelle ja siinä olikin syötävää. Suurin osa tosin oli kasvisruokaa, mikä oli vaihteeksi oikein mukavaa! Reijo olisi ollut haltioissaan. Ehkäpä palaan tänne Reijon kanssa joskus uudelleen.

Tämä argentiinalainen paikka houkutteli pihveillään ja ulkopöydillään.

Libanonilaisessa oli rauhallista.

Alkuruoka, jonka jälkeen vatsa olikin jo täynnä...

... kunnes tuotiin pääruoka, jota oli sitten pakko maistaa hiukan.

Jälkiruoka onneksi oli miniversio, baklavalautanen (linkki)

Tiistaina meillä ei aamulla ollut kiirettä (olevinaan) lentokentälle, joten lähdimme aamukahvien jälkeen kävelemään hitaasti lentokenttäbussin (linkki) pysäkille. Matkalla pysähdyimme katukahvilassa ja nautimme aamupäivän rauhasta. Lentokenttäbussilla olisi helppo mennä, sillä se kulkee 10 minuutin välein, pysähtyy ainoastaan muutamilla pysäkeillä keskustassa ja matka kestää vain puolisen tuntia. Maksukin oli inhimillinen, 5,90 euroa. Aiemmin olin mennyt junalla, mutta tämä oli selvästi miellyttävämpi kulkuväline. Molempiin terminaaleihin menee oma bussinsa.
Päästyämme kentälle kävelimme turvatarkastuksen läpi suoraan syömään, jonka jälkeen tulikin kiireen tunne saada tuliaiset hankittua. Sanoinkin Hannalle, että seuraavan kerran tulemme kentälle jo heti aamusta, niin on aikaa käydä kaikki putiikit läpi 😀.

Ei ihan normipainoisia mun laukkuni...
Onneksi kuitenkin päästiin läpi.

Yhteinen alkusalaatti, iso sellainen.

Mun ribbsit uuniperunalla ja bbq-kastikkeella.

Hannan perusribbsit.

Koneemme lähti vaille kolme eikä tällä kertaa ollut kovin paljoa myöhässä, mutta juuri sen kiusallisen verran, ettei Hanna ennättänyt jatkoyhteysbussiinsa. Harmi! Minä etsin lentokenttäjunan, josta vaihdoin Tikkurilassa bussiin päästäkseni Airan luo. Juna-asemalla toimin turistioppaana muutamille ulkomaan eläville, joilla oli kysyttävää mm. lipun hankinnasta. Ihan hauskaa puhua välillä englantia!!! Perille pääsin kymmenen maissa illalla. Huokaus.

Keskiviikkona olin suunnitellut meneväni Reijon äidin luo, mutta suunnitelmiin tuli hiukan muutoksia. Lähdin kuitenkin Lahteen veljeni luo, joka sitten vei minut Pertunmaalle suuren tavaramäärän ja laukkujeni kanssa, suurkiitos Seppo! Minut hälytettiinkin pian Mikkeliin apujoukoiksi, joten siinäpä se loppuviikko sitten sujuikin.

Torstaina yritin aamulla saada kyytiä Pertunmaalta Kuorttiin siinä onnistumatta. Kaikki taksit olivat joko kouluajossa tai kelakyydeissä. Huoh, enpä olekaan aiemmin joutunut tällaiseen tilanteeseen! Iltapäivällä sitten vihdoin pääsin Mikkeliin, jonka jälkeen ei mummin ole tarvinnut toimettomana olla!

Aamulla aurinko nousi vaille yhdeksän. Kuva otettu puolisen
tuntia sen jälkeen,

Sinistä taivasta tallennettu takapihalla.

Aurinko laskee siinä neljän maissa. Kuva otettu ennen lähtöä
bussipysäkille kahden maissa.

Mänty, honka, petäjä, niitä täällä riittää! Kuva vitostien varresta.

Lauantaina lähdin viikonlopun viettoon tätini luo, sillä olin luvannut leipoa hänelle pullaa. Harmittaa vaan aina tämä tiukka aikataulu, koskapa minun oli palattava jo sunnuntaina illalla takaisin poikani luo Mikkeliin.

Tässä osa leipomuksista.

Säätila on ollut suosiollinen tällä kertaa Suomen vierailullani. Suurempia pakkasia en ole tarvinnut kokea, tosin lunta on vähän, mutta aurinko on näyttäytynyt muutaman kerran! Vime vuonnahan mulla oli järkyttävät yli 30 asteen pakkaset tammikuussa heti tänne tultuani. Pojat ovat aivan ihania ja mummi on saanut leikkiä mukana ulkona ja sisällä kaikenlaista.