sunnuntai 15. tammikuuta 2017

2. viikko

Maanantaina sain nauttia vielä hienosta ja lämpimästä päivästä, minkä vuoksi teinkin koirien kanssa poikkeuksellisen pitkän lenkin. Kävelin kylämme laitamilla, missä harvemmin tulee seikkailtua. Täällä asukkailla on omat maatilansa, joissa vihannesten viljelyn lisäksi kuulostaa elävän kotieläimiä. Kanoja tuntuu olevan joka farmilla. Alueet ovat yleensä hyvin aidattuja, isoimmissa jopa koira vahtimassa. Myös omakotitalojen pihat näyttävät olevan hyvin tehokkaasti suljettuja ja vain muutama on ilman aitaa. Koirien kanssa kulkiessa kuulee hyvin, missä taloissa on nelijalkaisia kavereita. Tervehdyshaukku kiirii kylän läpi ja innostaa pihoissaan tylsistyneet vahdit hetken hurmaan aidan vierellä juoksemaan.

Tässä yksi maatila hyvin aidattuna.

Tässä talossa on oikein kunnon muurit, vallihauta vaan puuttuu.

Pian olisi yksinhuoltajan viikko loppumaisillaan vaihtuen riemukkaaseen jälleennäkemiseen Hannan (ja tietenkin myös Reijon) kanssa. Hän saapui tiistaina Reijon mukana meille vierailulle. Olen odottanut innolla, että pääsemme esittelemään Hannalle kaikki ranskalaisten herkkusuiden eväät. Otin jo vähän varaslähdön ja valmistin aamulla Burgundin pataa huomiseksi, sillä haettuani heidät yöllä Barcelonan lentokentältä olisi miellyttävää olla keskiviikon lounas valmiina. Päivällä nukuin pidemmän pätkän, jotta jaksan sitten ajaa edestakaisin Barcelonaan yöllä. Menin nukkumaan klo 11, eikä onnekseni unen saaminen ollut lainkaan hankalaa. Heräsin iltapäivällä ennen kolmea ja laiskotti. Velä vakioviisiitti jalkahoitajan luona ja sitten valmistautuminen lähtöön.
Onneksi ystäväni Nadine on lupautunut mukaan kartanlukijaksi, yksin olisikin ollut tylsää ajella. Klo 20 hain Nadinen ja ennätimme hyvin lentokentällä juomaan kahvit ennen koneen saapumista. Kone olikin hiukan myöhässä, mutta tuli lopulta hiukan vaille puolen yön. Ihmeellisen rauhallisesti sujui hakureissun molemmat osuudet ja suuremmilta eksymisiltä vältyttiin. Kummasti sitä vaan jaksaa ajaa yölläkin, kun on pakko. Kello oli noin 2:30 viimein kun kotiportti häämötti. Ihan kiva oli päästä nukkumaan.

Tässä sipulit, herkkusienet sekä naudanliha uivat punaviinissä.
Pekonin lisäsin myöhemmin, koska jostain syystä se oli tässä
vaiheessa vielä kaupassa 😁.
Viini on aivan paikallista, eikä suinkaan Bourgognesta...

Padan muhiessa uunissa käväisin koirien kanssa lenkillä.
Välillä pilvinen päivä. Vesisateesta vain lupaus sääennusteessa.

Pata oli valmiina kotiin palattuani. Tässä syömistä pitkäksi aikaa.

Vielä ennen hakureissulle lähtöä poikkesin hoidattamassa jalkojani.

Näistä laitteista tulee hammaslääkäri mieleen.

Ilta hämärtyi jo, sillä aurinko oli laskenut.

Melkein täysikuu iltalenkillä kuvattuna
 puhelimen kameralla.

Nadinen leipomuksia piti maistella suklaakastikkeen kera
ennen lentokentälle lähtöä.
Keskiviikko meni kuulumisia vaihdellessa rauhallisissa ja hiukan väsyneissä merkeissä, syöminen ja nukkuminen päivän tärkeimpinä tapahtumina.

Torstaina saimme taasen nauttia lämpimästä ja aurinkoisesta päivästä, joka oli syytä hyödyntää ennen kylmän jakson alkamista. Valitsimme naapurikylän rannan ulkoiluun ja löysimme avoinna olevan pikku ravintolan, jossa emme vielä aiemmin olleet poikenneetkaan. Saimme jopa syödä terassilla!
Illalla siestan jälkeen lähdimme vielä shoppailemaan naapurikaupunkiin. Jonkun verran löysin vaatteita pikkumiehille. Matkalaukun painorajoitus mielessä kovin painavia tuliaisia en voi hankkia

Aamulämpötilaa piti muutaman kerran vilkaista,
sen verran se oli poikkeuksellinen ajankohtaan nähden.

Tässä terassilla tammikuussa tervetuliaismaljat.

Pieni ja viihtyisä ravintola, jossa ruoka maistui herkulliselta.

Pilviverho purjehti välillä ohitsemme. Uskomattoman tyyntä.

Tässä meidän alkuruokavalikoimamme. Mereneläviä ja etanoita.

Reijo sai vihdoin kampasimpukoita.

Minä päädyin meriahveneen.

Hanna valitsi kalastajan grillilautasen. Syömistä olisi ollut
kahdelle hengelle.

Vanijamysteeri oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Jäätelöä
siinä ainakin oli. 

Reijo valikoi tiramisun.

Hannan jälkiruoka oli vanukasta marengilla.

Tämä kissaneiti (luulisin niin) laittoi koirille shown pystyyn.
Se tiesi selvästi, kuinka koiria jujutetaan. Ensin pelokkaan
näköistä hidasta kävelyä...

.. ja sitten lopuksi puuhun kiipeäminen. Kyllä tällaisella
saadaan yleensä koiraparat sekaisin. Niinpä meidänkin likat
näyttelivät oman osuutensa tästä showsta kunnialla.

Ostoskeskus Clairan pysäköintipaikalta kuvattu auringon lasku.

Torstaina täyden kuun valvottamana kävin
katsomassa yöllä lämpömittaria. Jos yölämpötila
on 15,3 astetta, mitä mahtanee olla päivällä.
Siis mikä kylmä säärintama?

Perjantaina vein Hannan kampaajalle ja koirat viikkohuoltoon. Koirien harjaus ja kynsien leikkaus maksoi yhteensä 20 euroa aivan kuten trimmauspalvelun omistaja oli lupaillutkin. Olimme erittäin tyytyväisiä! Hannakin oli tyytyväinen lettikampaukseensa, jonka kampaaja taikoi pyynnöstämme.

Nadine kutsui meidät syömään lounaalle blanquette de veau'ta (linkki) kuultuaan, ettemme ole vielä sellaista maistaneet. Ruoka oli erittäin herkullista ja sitä oli riittävästi. Saimme sentään luvan valmistaa jälkiruokaa, jonka sitten unohdin kuvata. Appelsiiniriisi oli valintamme, sesongin mukaan mennään. Juuri nyt ovat appelsiinit herkullisimmillaan ja niitä löytyy läheltä!

Koirien kanssa poikkesimme rannassa pissalla ennen
koirakarvaamoon pääsyä. Nyt tuulee ja vaahtopäitä näkyy
merellä. Auringossa oli lämmin.



Alkuruokalautanen, mätimoussella täytetyt salaattiveneet ja
hiukan porkkanaa sekä punajuurta. Oikein Reijon lemppari.

Herkullinen blanquette de veau, jonka jälkeen ei ollut nälkä!
Lauantaina olimme päättäneet lähteä Perpignaniin shoppailemaan sekä kaupunkia katselemaan. Bussilla matka sujui jouhevasti. Aamupäivän kierreltyämme vanhassa kaupungissa tuntui sopivalta istahtaa hetkeksi keskusaukiolle kahville. Tuuli ei tuntunut kaupungin kujilla niin voimakkaalta kuin se oli ollut kotomaisemissa. Terassillakin sai jopa avata takkia, sillä aurinko lämmitti kivasti. Lounaalle päädyimme intialaiseen ravintolaan, jossa taso ei valitettavasti ollut yhtä hyvä kuin Suomen vastaavissa.

Illalla katselin Reijon kanssa vaihteeksi ruotsalaista poliisisarjaa. Matkalaukkuunkin ennätin sulloa kaikki tavarat, jotta sain sen punnittua. Ylipainoa reilu kilo jo tässä vaiheessa... hiukan hirvittää.

Söimme vain pääruokaa täällä, katkarapuja ja
lammasta. Harmillista, että ruoka ei ollut yhtä
herkullista kuin mihin olimme tottuneet. 

Sunnuntaina lähdin aamulla Nadinen kanssa torille etsimään pöytäliinoja, tuloksetta. Kauppiaissa kuten asiakkaissa tuntui käyneen kato. Varmaan kylmä ja tuulinen sää oli säikyttänyt molemmat. Reijo lohdutti, että ennätämme vielä haeskella pöytäliinakauppiasta ennen maaliskuun loppua. 

Loppupäivä meni syödessä, sillä valmistin ankkaa meille lounaaksi ja sitä oli riittävästi. Söimme pitkän kaavan mukaan ja kerrankin rauhallisesti. Tuntui, että matkavalmistelumme olivat tehty. Iltapuolella otimme rennosti ja tarkistelimme vaa'an lukemia huolestuneena. Miten ihmeessä meidän matkalaukut voivat painaa näin paljon?

Huomenna alkaisi uusi viikko ja matka Espanjan kautta Suomeen. Vietämme Hannan kanssa päivän Barcelonassa ennen tiistaina lähtevää lentoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti