Lastourin linnat, vuorossa Quertineux

Toisen tutustumispäivän ohjelmaan Simpukka puolisoineen oli laatinut retken Lastouriin, vanhoja linnoja (linkki) katsomaan yli 300 metrin korkeuteen. Linnoja on neljä: Cabaret - Tour Régine - Surdespine - Quertineux, joista tänään katsastimme ensimmäisen. Oli huikean hieno kokemus kerrassaan! Ensin kuitenkin pysähdyimme tutkimaan vanhaa toimintansa jo lopettanutta kultakaivosta Salsignen-kylään (linkki).

Matka linnavuorelle alkoi kylän parkkipaikalta ja tutkimme menomatkalla valmiiksi lounasta varten kylän ravintolatarjonnan. Löysimme heti sopivan ruokapaikan aivan parkkipaikan läheltä. Käveltyämme etsimään linnoille menevän reitin alkupäätä törmäsimme toiseenkin ravintolaan, jossa olisi ollut myöskin lounasta tarjolla. Valinta oli vaikea.

Kaivoksella.

Kuva parkkipaikalta linnavuorelle.

Kunpa vielä ymmärtäisi, mitä tässä lukee...

Ruokapaikan tutkiskelua.

Päivän menu.

Quertineux näkyvissä.

Kaki-persimon-kakiluumu-sharon, samalla hedelmällä monta nimeä.

Suunta oikea vai... vasen?

Ravintoloiden aukioloaikoja.

Köynnöksen upea väritys ravintolan seinässä.

Taidetta aiheesta.

Kapuaminen ylös linnoille kesti reilun puolisen tuntia ja maisemat olivat upeat menomatkalla. Polku ja portaat olivat hidaskulkuiset, emmekä muutenkaan halunneet pitää kiirettä, jotta ennättäisimme ihailla maisemia.

Kiipeämisurakka alkoi. Välillä nousimme portaita...

... ja välillä polkua pitkin ylös.

Näkymä alas kylään puolimatkasta.

Vanhan kirkon infotaulu.

Näkymä aukosta kylän suuntaan.

Aivan upeat maisemat!

Siellä ne nyt meitä odottavat!

Näkymä vastapäiselle vuorelle, jossa myös näyttää kulkevan polku.

Maanalaisen suurimman luolan infotaulu. 

Tästä on käytävä, mikäli mielii linnoja katsomaan.

Voi hyvin kuvitella entisaikana tämän toimineen suojapaikkana.

Kapuaminen jatkuu.

Portaita riittää.

Luola toisesta suunnasta.

Osassa portaita oli köysikaiteet.

Vau, miten korkealla.

Kylä pienenee pienenemistään :).

Näitä portaita on moni kavunnut.

Kuva alas kylään melkein huipulta. Onpas talot pieniä.

Huipulle päästyämme tutkimme linnanrauniot ja ihmettelimme Simpukan kanssa kun ei paikalla patsastelevilla linnanherroilla ollut meille mitään tarjottavaa, viinilasillinen nyt ilman muuta olisi ollut vähimmäisvaatimus! Piknik-paikkana tasanne olisi ollut oivallinen. Eipä huomattu ottaa aperitiivia varten eväitä mukaan! Siispä laskeutumaan alas, jotta saisimme lounasta! Nälkä oli jo ehtinyt hiipiä mieleen raittiissa ilmassa kulkiessa.

Perillä.

Ampuma-aukot

Yksi neljästä linnasta.

Raunioista piti yrittää muodostaa kokonaiskuva.

Tornintapainen.

Kolme muuta linnaa jäivät odottamaan seuraavaa kertaa.

Oviaukko sisäpihalle.

Maanpinnalle palattuamme päätimme suunnistaa lähinnä parkkipaikkaa olevaan ravintolaan lounalle. Ensin poikkesimme juomassa alkudrinkit entisessä tekstiilitehtaassa sijaitsevan ravintolan terassilla. Ennätimme juuri istua ulkona auringonpaisteessa, ennenkuin se laskisi vuoren taakse. Sen verran laaksossa oltiin, ettei aurinko kovin kauaa ennättänyt meille paistaa. Kovin montaa asiakasta ei kylän ravintoloissa ollut, tuntui mukavalta silti, että palvelutarjontaa löytyi sesongin ulkopuolellakin.

Sisällä oli lämmintä.

Hyvin yksinkertaista ruokaa. Mun annos tosin oli pyydetty
salaatilla. Possunpihvi valkosipulikastikkeella, nam.

Reijon päärynäjälkiruokakku.

Simpukan puoliskon creme brulee.