Jotenkin olimme päätyneet tänään valitsemaan lenkkeilymaastoksi Barcaresin lähitienoon ja poikkesimme pienen merenrannalla vaeltamisen jälkeen hiekat kengistä poistettuamme lähellä sijaitsevaan metsikköön. Yllätys oli suuri, kun löysimme paljon sieniä. Ne olivat ilmeisesti juuri nousseita, sillä palatessamme kotiin näimme viereisessä metsikössä olevan ryhmän poimimassa sieniä. Toisaalta, sienten ulkonäkökin vahvisti asian.
|
Mamma riemuissaan rannalla. |
|
Tyttärensä riekkuu keppinsä kanssa. |
|
Voidaan vähän leikkiä... |
|
Voiko sää olla ihanampi?
Uimapuku unohtui kotiin, harmittaa! |
|
Rannalla ei ollut vilkasta näin arkena. |
|
Kaupunkimetsikkö |
|
Sienihän se sieltä pilkistää suurten havunneulasten alta. |
|
Rousku, vau! |
|
Tätä keltaista emme tunnistaneet. |
|
Haperoista olisi saanut kunnon saaliin,
sen verran paljon niitä oli noussut! |
|
Vanhempiakin haperoita köytyi. |
|
Kärpässieniltä näyttivät. |
|
Vai mitä? |
|
Komee! |
|
Tällaisia valkoisia sieniä emme tunnistaneet,
niitä löytyi myös jonkun verran, |
|
Mammeli nauttii, kun saa tulla omaan tahtiinsa. |
|
Ja Lispetti nauttii, kun saa katsella oravaa,
vaikka remmissä (onneksi!). |
|
Tämä päivämäärä... |
|
kellonaika ja |
|
... lämpötila! |
|
Voikukat eivät näy kuvassa yhtä hienosti kuin luonnossa. |
|
L'Amparo, päivän ruokapaikka. |
|
Paikan omistaja kattoi meille ulos pöydän ja ihanaa oli saada
valkoinen pöytäliina ulkopöydälle! |
|
Mun unelmaruoka-annos, joka oli liian suurta kokoa, onneksi Reijo
auttoi vähän. Herkkuina katkarapuja, simpukoita, kahta erilaista
kalaa salaattipedillä, supernam! |
|
Reijon mielenkiintoinen annos, katkarapuja ja kotiloita
kasvislisukkeen kera. |
|
Monsieur otti jälkiruokaa, minä en siihen kyennyt. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti