4. matkapäivä Wuppertal 306 km

Ihanan lyhyt matka. Hieno keli jatkuu vaan, aamuisin on ainoastaan viileämpää. Kiva, kun siellä Suomessakin tarkenee...

Aamun lähtölukemat jälleen.

Meillä oli tänään todella vauhdikas lähtö, sillä yhdestä meidän edellä ajavasta autosta irtosi keskellä liikennevaloristeystä vasen etupyörä, joka sitten vieri rauhallisesti vastaantulevien kaistan yli. Hiukan tuntui pientä hässäkkää tilanteessa, koska kukaan ei oikein uskaltanut mennä mihinkään. Pääsimme kuitenkin pian jatkamaan matkaa, kun ensihämmästys laantui, eikä moottoritielle ollut pitkä matka. Onneksi Reijo ajoi tänään koko matkan, sillä olimme päättäneet koettaa ajaa yhdessä pätkässä koko kolmituntisen etapin.

Sitten kun alkaa sattua ja tapahtua, niin sepäs vaan jatkuu. Olimme laittaneet navigaattorin päälle aivan kuten joka aamu, mutta jostain syystä siitä oli vaimennettu äänet. Niinpä sitten kuski ja kartturi puhua papattivat, kunnes huomasivat, kas kun tuosta olisi pitänyt kääntyä... liian myöhään. Onneksi navigaattori laski meille uuden reitin ja pääsimme jatkamaan matkaa Saksan suuntaan käytyämme eräässä moottoriteiden solmukohdassa kääntymässä, hih.

Huippukelissä reissu jatkuu. Luxembourgin ohitus ja suuntana Saksa.

Vanha raja-asema, tänään ei siellä ketään näkynyt.

Moottoritieosuus muodosti tänään vain noin kolmanneksen kokonaismatkasta, vähän kumpainenkin ihmettelimme reittivalintaamme, kun ajelimme pikkuteitä pitkin. Eipä siinä mitään, mukavaa oli ihastella erilaisia maisemia ainaisen moottoritien varsien puskanäkymien sijaan.

Tänään maisemaa hallitsivat tuulivoimalat, aurinkopaneelikentät sekä kuusimetsät. Toki vielä peltojakin näkyi, mutta vähemmässä määrin. Liikennemäärissä tapahtui myös huima lisäys, luonnollisesti.

Perille pääsimme hyvissä ajoin ja saimme nauttia lounasta hotellin puutarhassa. Sisätilatkin olisivat olleet erittäin viihtyisät, mutta tässä säässä oli tietty mukava istua terassilla. Saksan kieli tarttui kitalakeen ja takertelun jälkeen sain jonkun verran ymmärrettävää puhetta aikaiseksi. Reijokin naureksi, että hänelläkin tulee ensiksi asiat mieleen ranskaksi, vaikka yrittäisi englantia puhua. Toki suuren oluttuopillisen jälkeen hänkin alkoi puhua saksaa, sen verran hyvää kuulemma König Pilsner oli.

Pian perillä.

Ihana puro kävelymatkan varrella.

Hienot tyynyasetelmat ja monsieurin hattu.

Tähän pöytään pääsemme pian syömään illallista.

Oikein viihtyisät sisätilat.

Puutarhassa sammakkorinssi odottaa rinsessaansa...

... ja miun rinssi vetää onnessaan kaljaa :D!

Hotel Am Vogelsang.

Parsaa alkuruuaksi ja

vähän niinkuin pääruuaksi. Mulla tosin oli lihaakin tässä kaverina.
Reijo auttoi onneksi krokettien kanssa.

Reijo halusi pääruuakseenkin parsaa.

Jälkiruokani ohukainen kuumalla kirsikkahillolla ja jääteköllä.

Reijo valitsi listalta tämän annoksen.

Huomenna matka jatkuu Hampurin lähelle Kakenstorfiin, jossa vietämme tuttavapariskunnan luona viikonlopun. Matka jatkuu sieltä maanantaiaamuna jo Ruotsin puolelle, huimaa, pian olemme jo Suomessa.

Tässä vielä illallisen kuvasaldo, harmi, kun emme viivy kauempaa täällä...

Ruokaa odotellessa.

Otin tsatsikia alkuun.

Reijo halusi jatkaa parsateemalla. Alkuruokana parsakeitto.

Minä halusin tuollaisen äijäsalaatin, hirvittävä määrä salaattia
ja possunfilepihvi, nam.

Uskollisena päivän teemalle, Reijo otti kinkkua ja parsaa,
hiukan oli lisukkeena perunoitakin. Jokohan nyt olisi parsakiintiö
täynnä? Ainakin vatsa on pullollaan!

3. matkapäivä Thionville 342 km

Lukiessani eilen illalla Iltalehteä puhelimella, tajusin, että Suomessa on pyhäpäivä. Tarkistin samantein Ranskan pyhäpäivät (linkki katso sivun alalaita) ja totesin ilahtuneena tulevan herätyksen rauhallisempaan päivään noin niinkuin liikenteen kannalta. Olimme jo aiemmin ehtineet tehdä suunnitelman Dijonin kiertoreitistä ruuhkien välttämiseksi, mikä olisi pidentänyt hiukan päivämatkaa, mutta helpottanut liikkumista. Nyt saimme perua mutkan ja suunnata suoraa reittiä Thionvilleen. Reijo jopa herkesi niin yltiöpäiseksi ja ehdotti, että nukkuisimme tunnin pidempään aamulla. Yritys oli hyvä ja melkein onnistuikin.

Tämän aamun lukemat.

Lähdimme matkaan tuntia normiaikataulua myöhemmin ja saimme nauttia aika pitkään pyhäliikenteen rauhasta. Vasta Nancyn ja Metzin seuduille saavuttuamme alkoi liikenteen määrä luonnollisesti kasvaa. Tänään maisemat eivät olleet enää jylhät, vaan vehreitä niittyjä karjankasvatustiloineen sekä rypsipeltoineen esiintyi taajamien välillä tarjoten upean väriyhdistelmän kirkkaan sinisen taivaan kanssa.

Mammatiikeri nauttii tauosta kaikin tavoin.

Taukopaikalla ennen Nancya.

Vielä olisi matkaa jäljellä.

... ei menty Pariisiin, ei!

Puut todella vihersivät, kesä on täällä pitkällä

Söpö kuin mikä, vai mitä?

Perille päästyämme hämmästyin Thionvillen kaupungin kokoa, se olikin suurempi, mitä oli ajatellut. Ensitöiksemme oli kiirehdittävä lounaalle ja veimme tällä kertaa koirat huoneeseen odottamaan, sillä ulkona oli liian kuuma. Saisivat levätä ennen iltaulkoilua.

Saavumme kaupunkiin, joka yllätyksekseni sijaitsi Mosel-joen
rannalla. Joki kulkee juuri tämän sillan alla.

Aterian hyvä päätös, nam, kesä!

Keskusaukion kahvila, jonne illalla palasimme. Samalla aukiolla
myös italialainen lounasravintolamme (linkki).

Kävelykadun iltapäivän rauha.

Keskustan aukiolta löysimme terassin, jossa meille tarjoiltiin vaihteeksi pastaa. Onneksi olimme jättäneet koirat hotellille, sillä aukiolla oli suorastaan tungosta, olihan täälläkin vapaapäivä ja upea sää oli houkutellut kaikki nauttimaan ulkona syömisestä. Aterian päätteeksi oli SAATAVA jäätelöä!






Siestan jälkeen lähdimme etsimään joentantaa ja sitä pitkin käveltyämme päädyimme keskustaan iltakahville. Tällä kertaa koiratkin pääsivät nauttimaan Keski-Eurooppalaisesta tunnelmasta ja keskustan hulinasta. Illan päätteeksi oli mukava löytää oma hotelli. Siinäpä se päivä taasen hujahti. Huomenna hyvästit Ranskalle ja matka jatkuu Saksaan.




Tässä kuvia reilun parin tunnin hortoilusta kaupungilla:

Siinä se Mosel-joki on!

Yksi asia minua hirvitti tuossa joenrannan väylässä.
Siinä ei ollut kaiteita! .. ja pikkulapsetkin pyöräilivät siellä!

Maantie- ja rautatiesilta.

Puistossa oli mukavaa vilvoitella.

Taideteos?

Iltakahvilla keskusaukiolla.

2. matkapävä Maconge 287 km

Aamu valkeni aurinkoisena, mutta samperin kylmänä! Ajaessa huomasin nurmikon olevan tien varsilla huurussa. Alhaisin lukema auton mittarissa oli 3,5 astetta.

Upeat rinteet, joita tänäänkin riitti, paistattelevat auringossa.

Vuorista seutua matkalla Macongeen.

Tunneleita kuten Helsinki-Turku moottoritiellä, huomatkaa
taas rinteiden vehreys!

Mun ajovuoro päättyi. Tauko alkaa miellyttävässä säässä.

Toivoton yritykseni kuvata sireenipuskaa.

Koirat nauttivat tauosta yhtä paljon kuin ihmisetkin.

Mammatiikeri elementissään tutkimassa paikallissanomia.

Eilen huomasimme viinitilojen vaihtuvan maa- ja karjatiloihin ja tasaisen moottoritien vuoristossa kulkevaan. Tänään ennätimme jo huokaista, kun vuoristo-osuus näytti loppuvan, mutta ilo oli lyhytaikainen. Emme kuitenkaan kavunneet kilometrin korkeuteen kuten eilen, vaan tyydyimme 800 metrin korkeuksiin. Rhonen alpit tuli koettua auton kyydissä. Upeita maisemia, harmillista, ettei ollut mahdollista pysähdellä niiden lukuisten nähtävyyksien kohdalla. Linnoja, hienoja siltoja sekä kyliä Alppien rinteillä olisi mielellään käynyt tarkemmin tutkimassa.

Taideteoksen nimi jäi epäselväksi, erikoinen
muoto kiehtoi.

Liikenteen määrä lisääntyy mitä keskemmälle maata saavumme.

Bourgogne, täältä tullaan!

Pariisiinkaan ei ole pitkä matka... enää, mutta tällä reissulla
ohitamme sen mielellämme kaukaa.

Chateauneufin kylä peltojen takana kukkulalla. Hieno linna!

Matka sujui joutuisasti, liikennettä ja tietöitä oli molempia tasaisesti. Karu ja kuiva kotomaisema vaihtui Bourgognen vehreisiin laidun niittyihin.

Perille saavuttuamme saimme majapaikan isännältä ohjeet poiketa naapurikylään ruokapaikkaa etsimään . Löysimmekin kylän keskustasta brasserien lounaspaikaksi, jossa ulkona terassilla saimme koirien kanssa nauttia kesän lämmöstä. Ruoka oli hyvistä raaka-aineista tehtyä perussapuskaa, oikein kiva kokemus.

Maaseudulla peltojen keskellä,
mutta silti lähellä moottoritietä (1,5 km), sijaitsi majapaikkamme.

Etanoita tietysti Bourgognessa syödään!

Reijo otti päivän annoksen, makkaraa ja kalkkunaa vartaassa.
Simppeli, mutta herkullinen annos.

Lihansyöjän annos, charolaishärkää grillattuna, nam.
Niitä härkiä näimmekin lukuisia laiduntamassa niityillä.

Toinen matkapäivämme sujui hienosti ilman kommelluksia. Nautimme suuresti maisemista sekä reissun kivuttomasta etenemisestä.