Zürichin pikavisiitti,osa 1

Koska emme voineet ottaa koiria mukaan kaupunkivisiitillemme, päätimme lähteä heti aamusta aikaisin ja tulla inhimilliseen aikaan takaisin. Lämpötila on pysytellyt edelleen hellelukemissa ja niinpä mietimmekin päivän ohjelmaa hiukan etukäteen. Kaupungin keskustassa on Zürichinjärvi, jossa varmasti pääsisi risteleilylle. Samoin kaupunkijuna tai muu Hop-On, Hop-Off-bussi kävisi pikaiseen tutustumisteemaamme. 

Asemalta löysimme turistitoimiston, josta saimme kartan käteen.

Ihan komea asema Zürichissä on.

Jokea etsiessä kuljimme mukavia pikkukatuja.

Ei ollut epäselvää, mikä maa kyseessä,
niin paljon Sveitsin lippuja oli kaikkialla.

Matka junalla kesti Baselista noin tunnin. Junassa oli vielä mukavan viileätä. Koska aamukahvi oli hiukan hätäisesti nautittu, lähdimme asemalta kävelemään kupinkuvat silmissä. Suunnistimme kartan mukaan Limmat-joen (linkki) vartta järvelle päin.

Tuon hotellin terassille pääsimme kahville vedenääreen, ilman
että olisivat veloittaneet muusta kuin kahvista :).

Upea näkymä terassilta. Hotelliin pääsi veneelläkin.

Kahvilassa myytiin sikarin ystäville
monia eri laatuja.

TODELLA hyvää kahvia eikä croissanttiakaan voinut moittia
(kuvaushetkellä siitä oli jo puolet syöty!)

Jokaista pöytää koristi ruusu.

Ihmeellisen kirkasta vettä oli tässä joessa.

Tuli Venetsia mieleen...

Kuinka ollakaan törmäsimme sattumalta kaupunkijunan lähtöpaikkaan ja saimme ostettua liput juna-ajelulle SEKÄ risteilylle. Iloisina lyhyestä odotusajasta (10 min.) hyppäsimme tämän kyytiin. Lyhyen kaupunkiajelun jälkeen kuljettaja jätti meidät satamaan, jossa odottelimme parikymmentä minuuttia paatin saapumista. Miniristeily kestäisi puolitoista tuntia, mikä oli erittäin sopiva aika meille. Sitten olisi mukava jo päästä syömään jonnekin terassille.

Juna odottelee matkustajia.

Limmat-joki

Yliopisto.

Työkoneita täälläkin.

Asemakatu vei järveltä rautatieasemalle,

Risteilyaluksemme poikkeili eri satamissa ja harmikseni tajusin, ettei uimapuku tullut mukaan. Ympäri järveä oli lukuisia uimarantoja, joissa hellepäivää oli kaupunkilaiset viettämässä. Useampi oli uskaltautunut uimaankin!

Basel raitiovaunulla ja vähän kävellenkin

Aamulla oli tutustumisvuorossa lähin sveitsiläinen kaupunki, Basel (linkki), joka sijaitsee vain kolmen kilometrin päässä majapaikastamme. Kävelimme reilun kilometrin matkan rajalle, sillä raitiovaunu keskustaan lähtisi heti Sveitsin puolelta. Aurinko päätti taasen ilahduttaa meitä ja pakkasimme reppuun pari litraa vettä varmuudeksi.

 Vielä Ranskan puolella

Raja näkyvissä. Eka kerta rajan ylitys kävellen...

Sveitsissä ollaan. Useimmissa kuvissa oli mukana joku työkone.
Baselin keskustassakin oli kaduilla ja taloissa remonttia.

Puolen tunnin ratikkamatkan jälkeen pääsimme keskustaan ja ensimmäinen operaatio oli aamukahvipaikan löytäminen. Poikkesimme leipomoon, jossa saimme herkullista tuoretta pullaa ja kahvia! Tämän leipomon myyjän lisäksi törmäsimme erääseen toiseen henkilöön kaupassa, joka ilahtui tiedusteltuaan kotomaatamme. Leipomon rouva tunsi Lapista Äkäslompolon ja tiesi, ettei kesällä kannata Suomeen suunnata hyttysten takia ja kaupan herrasmies oli käynyt liikematkalla Helsingissä. Hän tunnistikin suoraan suomenkielen.

Nyt ymmärrän, kun ihmiset sanovat, että Sveitsi on kallis maa. Baselin puolella sai maksaa tuplan verran kaikesta. Kahvi kahdelle pullan kera maksoi Ranskassa vitosen, täällä kympin jne. Mutta, kiva oli silti tutustua tähänkin kaupunkiin!

Maisemia kaupungilta

Osataan sitä täälläkin muodostaa yhdyssanahirviöitä!

Nähtävää olisi riittänyt enemmänkin, mutta kiertelimme keskustassa ja Rhone-joen rantamilla muutaman tunnin, kunnes lounaan jälkeen käväisimme rautatieasemalla ostamassa liput huomista Zurichin matkaa varten. Ratikalla pääsimme takaisin rajalle suoraan rautatieasemalta, joten emme epäröineet, kun meitin ratikka kolisteli juuri sopivasti paikalle ulostauduttuamme asemalta.

Palomiesten asusteet ennen ja nyt.

Kerrassaan komea kaara!

Eksyttiinpä juustomyymälään...

Tori ja kirkko.

Rhone-joen rantaa.

Kolmen kunkun hotelli oli pramea!

Joku poijun kanssa uimassa vuolaasti virtaavassa joessa.
Minä se en ollut tällä kertaa!

Yritimme päästä vastapäätä näkyvän rakennuksen terassille.
Sisään pääsisi kuulemma maksamalla 12 000 Sfr (1 Sfr = 1 €).
Ei sitten menty... tällä kertaa.

Saint Louis kävellen

Kylille tästä meidän majapaikasta on reilu kilometri ja tuntui sopivalta yhdistää se koirien kanssa lenkkeilyyn. Reppu selkään (mukana vettä litran verran) ja menoksi. Aurinko paistoi jo kiitettävän kuumasti, kun pääsimme matkaan. Muutama asiakin oli meillä hoidettavana. Oli oikein kiva reippailla ja nauttia helteestä... jonkun aikaa käveltyämme poikkesimme terassille, jossa mainostettiin paikallista olutta. Reijon yhden hengen makuraati kehui olutta erinomaiseksi, minä pidättäydyin uskollisesti shamppanjassa.

Valokuva esitteestä.

Kuohuviiniäkin olisi ollut tarjolla, mutta jos
roséshamppanjaa on tarjolla, niin kieltäytyä ei voi!

Muutaman tunnin taivalluksen saldona oli onnistuneet asioiden hoitumiset, illan ruokapaikan valinta, erikoisputiikkeihin tutustuminen (mm. juusto- ja viinimyymälä) ja ihan vaan reipas liikkuminen.

Tässä kuvia kadulta.

Komea hotelli.

Postin rakennus.

Centre des finances publiques.

Näyttäis olevan kukkapuska :).

Reijo oli jo ehdottomasti päättänyt, että illalla menisimme syömään ja päätös sai lisäpontta, kun ravintola de La Posten listalta löytyi SEKÄ etanoita ETTÄ sammakonkoipia! Niinpä sitten päiväkävelyn lisäksi teimme kylille iltakävelyn. 

Ravintolan terassi oli aivan täynnä, kun saavuimme vaille kahdeksan perille, mutta onneksemme eräästä pöydästä oli juuri asiakkaat poistuneet, joten pääsimme sen valtaamaan. Nautimme erittäin mukavasta tunnelmasta (ihana kesäilta, mukava puheensorina), ystävällisestä tarjoilusta sekä herkullisesta ruuasta!

Illan kuvasaldo:

Kunnon viinikannu.

Paikallinen olut maistuu.

Yhteinen alkuruoka, etanat Alsacen tapaan.

Lissun nimikkovichy.

Reijon sammakonreidet uivat tänään kermakastikkeessa.

Hurahdin sienikastikkeen vuoksi sisäfilepihviin...
herkullisia huhtasieniä kermakastikkeessa.

2. matkapäivä: Grenoble - Saint-Louis, 397 km

Toisen päivämatkan jälkeen olemme saapuneet Ranskassa Alsacen alueella sijaitsevaan Saint-Louisin pikkukaupunkiin (n. 20 000 as.), josta e ole pitkä matka mihinkään... Sveitsi ja Saksa ovat aivan nurkan takana. Tarkoituksenamme on tutustua ympäristöömme, erityisesti Sveitsiin. Tästä on matkaa Baselin kaupunkiin n. kolme kilometriä. Reitti Saint Louisiin kulki suurimmaksi osaksi Sveitsin puolella ja sen korkeus merenpinnasta oli n. 400-600m. Tunneleita matkamme varrella oli jo niin monta, että sekosin laskuissa! Pisin tunneleista oli 3 km pitkä.

Matka oli erittäin tapahtumarikas. Kaupungista oli hiukan hankalaa päästä pois, joten tutustuimme jonkun verran aamuruuhkassa pikkukatuihin, ennenkuin oikea reitti löytyi. Kunnon aamuherätyksen saimme viimeistään silloin, kun eräs rouva oli ajaa automme kylkeen, mutta onneksi sain väistettyä nipin napin onnettomuuden! Olimme moottoritiellä, eikä hän ilmeisesti huomannut meidän ajavan laitimmaista kaistaa, vaan surutta tuli samalle kaistalle. Vähän aikaa sydän pamppaili, niin lähellä onnettomuus oli.
Samoin etsiskellessämme majapaikkaamme täällä Saint Louisissa, totesimme, että se EI löydy tullin rekkaparkista, onneksi lopulta löysimme sieltä ulos ja oikeaan osoitteeseen! (minäkö muka surkea kartanlukija???)

Helteet ovat alkaneet ja autossa lämpötila koirien osastossa nousee 30 asteen yli. Pysähtelemme useammin, juotamme koiria ja kastelemme niiden alle laitetetut pyyhkeet, jotta matkanteko olisi edes vähänkin siedettävää. Harmillista, ettei auton ilmastointilaitteet ulotu farmarin takaosaan... No, onneksi nyt olemme tämän pahimman viikon ajan paikallamme. Voimme tulevaisuudessa myös aikaistaa lähtöämme ja suunnata matkaan jo heti klo 6.

Tässä muutama kuva matkaltamme.

Löytyykö sopiva pissapaikka?

Moottoritien maisemaa.

Taukopaikalla lehmät asustiva naapurissa.

Juomatauko.

Tässä rajalla tulossa Sveitsiin, moottoritietarra meillä oli
valmiiksi hankittu, joten ei tarvinnut jonotella enää.
Lähdimme aamulla Ranskasta, ajoimme melkein koko
matkan Sveitsissä, kunnes saavuimme jälleen Ranskaan.