Pitkästä aikaa jälleen kapuamaan vuorten rinteille. Aurinkoa ja suotuisaa lämpötilaa oli lupailtu tälle päivälle. Meitä oli vajaa parikymmentä reipasta mukana. Neljän kilometrin verran kapusimme ylöspäin meneviä teitä ja polkuja. Välillä tuntui, ettei nousu lopu ikinä. No, loppuihan se, onneksi!
Päästyämme perille kylään, jossa oli tarkoitus nauttia lounas, saimme kuulla eräältä rouvalta, että heitä oli vain NELJÄ asukasta tässä kylässä! Hän tuli ystävällisesti esittelemään kylän kirkon meille lounaan jälkeen.
Lounaan jälkeen laskeuduimme sen samaisen neljä kilometriä takaisin kylään, jossa nautimme ravintolan terassilla kahvit. Omistajalla oli valtavan kokoinen seurakoira, oikein mukava luonteeltaan. Tässäkin kylässä jälleen saimme tutustua kirkkoon, joka tuntuu olevan suosittu vierailukohde. Nimittäin ravintolan isäntä haki avaimen ja tuli päästämään meidät sisälle.
Reilu tunti ja olimme takaisin kotikylässä. Uupumus tuntui koko kropassa sekä aivoissa. Näinollen iltapuuhailut keskittyivät ainoastaan suihkun jälkeen syömiseen. Oli erittäin hauska reissu kerrassaan, maisemat upeita ja seura miellyttävää. Tässä päivän kuvasaldo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti